Anu Holm: ”Tässä ei tarvitse tehdä mitään, vaan kaikki tulee valmiina.”

Tonavan jokiristeily tarjosi paljon nähtävää pienellä vaivalla

Anu Holm ja hänen äitinsä Ines Komulainen ovat käyneet usealla Kristina Cruisesin risteilyllä. Yksi molempien mieleen painuneista matkoista on Tonavan jokiristeily. Kaunis joki ja kiinnostavat kaupungit antoivat kotiinviemisiksi paljon hienoja muistoja. Matkanteko oli helppoa, koska kaikki oli valmiiksi mietitty ja suunniteltu.

Anu ja Ines asuvat molemmat Espoossa. Ines on tällä hetkellä eläkkeellä ja teki uransa modistina valmistaen hattuja. Anu työskentelee pukeutumisneuvojana. Pukeutumiseen liittyvien seikkojen lisäksi äiti ja tytär jakavat samanlaiset kiinnostuksen kohteet myös monessa muussakin asiassa. He ovat käyneet yhdessä muun muassa useammalla Kristina Cruisesin risteilyllä.

 Äiti on kyllä todella mukava matkakumppani. Meillä on niin samanlaiset intressit, ettei mitään ristiriitoja tule esimerkiksi siitä, että menemmekö jollekin retkelle vai emme, Anu hymyilee.

Mielenkiintoisia kaupunkeja ja kohteita kauniin joen varrella

Tonavan jokiristeily tarjosi Anulle ja Inekselle mahdollisuuden päästä katsomaan sellaisia nähtävyyksiä, joista he olivat aikaisemmin haaveilleet. Erityisesti heidän mieleensä jäivät Wien, siellä ohjelmaan kuulunut kamariorkesterin konsertti sekä Budapest.

– Kaupungit, joissa laiva pysähtyi, olivat todella mielenkiintoisia. Tonava on kaunis joki. Hienoimpia olivat Wien ja Budapest, joissa rakennukset ovat vanhoja, Anu summaa.

– Odotimme konserttia paljon ja se oli hieno, Ines sanoo.

– Järjestetyn ohjelman ja retkien lisäksi oli myös niin sanottua omaa aikaa, jolloin saii käydä esimerkiksi kahvilla. Silloin kaikki saivat mennä oman mielensä mukaan. Jotkut menivät katsomaan kauppoja, jotkut kävivät kahvilla ja niin edelleen, Ines jatkaa.

”Tässä ei tarvitse itse miettiä mitään, vaan kaikki tulee valmiina”

Ines ja Anu kokivat matkustamisen helpoksi ja turvalliseksi. Laivalla oli täysihoito, ja joka aamu herättiin aina uudesta kaupungista. Pienellä vaivalla pääsi siis näkemään todella paljon, ja oppaat pitivät heistä hyvää huolta. Laivassa ja retkillä oli Anun ja Ineksen mielestä huomioitu hyvin myös iäkkäämmät ihmiset sekä esteetön liikkuminen.

– Minä olin sillä kertaa varmasti vanhin risteilyllä ollut ja jaksoin ihan hyvin, Ines toteaa.

– Kun ihmisistä pidetään niin huolta, niin jotenkin se vaan vetää puoleensa. Sitä pääsee kaikkiin paikkoihin, joiden näkemisestä on aina haaveillut – ja vielä todella helposti. Ei tarvitse itse aamuisin herätä ja miettiä, että mistä ruoka, miten minnekin mennään ja eksynkö minä matkalla, Anu kuvailee.

– Tässä ei tarvitse itse miettiä mitään, vaan kaikki tulee valmiina. Se on varmaan juuri se juttu, minkä vuoksi tekee mieli mennä aina uudestaan, Anu kiteyttää.