Risteily ranskalaiseen tapaan


Vehreitä jokimaisemia, historiaa ja ylellistä herkuttelua. Äidin ja tyttären kauan haaveilema Pariisin-matka huipentui
iltavalaistulla Seinellä.

Äiti oli aina halunnut Pariisiin. Hääpäivämatkasta oli ollut puhetta, mutta lahjaksi tuli kerran keinutuoli ja aina muulloinkin jotain käytännöllistä kotiin tai mökille. Mutta ei lentolippua Pariisiin.

Kun joulukuu oli pimeimmillään, istuimme äidin kanssa tavallisena maanantaina heinolalaisessa lounasravintolassa. Edessä oleva talvi tuntui puuduttavan pimeältä ja pitkältä. Oli keksittävä jotain. ”Lähdetäänkö kesällä Seinen-risteilylle?” kysyin äidiltä. Leila Peltonen, 81, oli heti mukana.

Olin löytänyt Kristina Cruises -matkanjärjestäjän esitteestä risteilyn, joka tuntui vastaavan toiveitamme ihan prikulleen: sopivan mittainen (viisi yötä, kuusi päivää), sopivasti kulttuuria ja historiaa sisältävää ohjelmaa (ja mahdollisuus myös halutessamme jättää se väliin), pieni, viihtyisän näköinen laiva ja – ennen kaikkea – kaupunkikierros Pariisissa.

Elimme koko pitkän talven ja kolean kevään (yhteensä 176 päivää) matkan odotuksessa. Sehän on matkoissa (melkein) parasta.

Ja lopulta, eräänä kesäkuisena päivänä, seisomme lentoaseman lähtöportilla, jonka valotaulussa lukee Paris Charles de Gaulle. Tax freestä on ostettu useamman värin setti pieniä kynsilakkoja, jotta molemmille riittäisi. Äidillä on aina ollut kesävarpaat.

Ensimmäinen päivä: Eiffel-torni juurelle

Kolmen tunnin lento Pariisiin sujuu hujauksessa. Minä nukun pois kiireisestä työputkesta kertynyttä väsymystä, mutta äiti ei ummista silmiään. Mukaan pakattu naistenlehtikin jää lukematta, sillä jännittynyt odotus pitää virkeänä.

Perillä bussi kuljettaa meidät suoraan laivalle. Jo ensimmäisen tunnin aikana äiti saa esimakua suurkaupungin sykkeestä: perjantai-iltapäivän ruuhkat jatkuvat silmänkantamattomiin. Äiti henkäisee syvään. ”Tällaistako täällä on aina?” Ranskalaiseen tapaan liikenne kuitenkin sujuu, kaistoista välittämättä, tööttäysten ja viittoilujen säestämänä.

Meidän kärsivällisyytemme palkitaan, sillä bussi vie meidät todellakin Pariisin sydämeen. CroisiEurope-varustamon M/S Botticelli-niminen laiva kelluu aivan Eiffel-tornin kupeessa, Grenellen laiturissa. Laivan henkilökunta on vastaanottamassa meitä kuin hartaasti odotettuja vieraita. Tervetuliaistilaisuudessa huomaamme, että vierasjoukkoon mahtuu kymmenkuntaa eri kansalaisuutta, joista kaukaisimmat ovat tulleet Australiasta saakka.

Ensimmäisellä illallisella tapahtuu jännittävä valinta: pöytäseurue. Tämän kuuden hengen porukassa tulisimme aterioimaan kolme kertaa päivässä koko matkan ajan. Meille kävi tuuri, äiti kuiskaa, sillä saamme pöytäämme viehättävien leidien lisäksi suomalaisen matkaoppaamme, Tapio Reingoldtin.

Illallisen jälkeen laivan salongissa on vielä ranskalainen show Edith Piafin lauluineen ja haitareineen. Samaan aikaan laivan köydet irrotetaan ja M/S Botticelli aloittaa puksutuksensa Seineä pitkin suoraan länteen kohti Normandiaa.

2. päivä: Aamujumppaa ja linnaromantiikkaa

Herään aamulla varhain ja kiipeän aurinkokannelle. Siellä on kanssani muutama muukin vaeltelija kamera tai kiikarit kaulallaan. Aamu-usvainen Seine on uneliaan rauhallinen. Veteen asti kurkottelevat lehtipuut ja siellä täällä lipuvat joutsenet saavat mielen romanttiseksi, mutta tunnelma muuttuu pian.

Sveitsiläisryhmä tietää selvästi, että pian alkaa aamujumppa, sillä he ryhtyvät jo omatoimisesti hölkkäämään ympäri laivan kantta. Joukko kasvaa, ja pian meitä on ainakin parikymmentä hyväntuulista hölköttelijää juoksemassa peräkanaa aurinkokannella. Varsinaisen jumpan vetää laivan pirteä vastaanottovirkailija: venytyksiä, taivutuksia ja nivelille hyvää tekeviä pyörityksiä.

Tunnelma suorastaan sähköistyy, kun laivan komea nuori purseri erehtyy aurinkokannelle ja tulee puoliväkisin vedetyksi mukaan jumppaamaan. Hyvin istuvine tummansinisine housuineen hän kerää pitkiä katseita naisvoittoiselta porukalta. ”Magnifique – upea”, kommentoi joku. Mahtaako tarkoittaa purseria vai kauniita maisemia? Lopuksi meidät komennetaan jonoon, ja siinä me hieromme toistemme hartioita iloisena, pulppuilevana monikansallisena joukkona.

Sitten on aikaa vain olla ja nauttia: aurinko paistaa, maisemat lipuvat ohi ja kalkkikivikalliot ja kirkontornit kohoavat metsän keskeltä kuin satukirjoissa. Lakkaan meidän molempien varpaankynnet, äidille tummaa burgundinpunaista, minulle kirsikkaa.

Ensimmäiselle retkelle lähdetään lounaan jälkeen, kun laiva on kiinnittynyt Les Andelysin laituriin. Bussi vie meidät 1400-luvulla rakennettuun Martainvillen linnaan. Pankkiirin ylellinen maaseutukoti esittelee normandialaisia perinteitä ja taidetta. Tutkimme hienoja pitsivaatteita ja valtavia tulisijoja, joiden lämmittämiseen on tarvittu paljon sekä puita että piikoja niitä kantamaan. Helteisessä linnanpihassa tuoksuvat kymmenet eriväriset pensasruusut.

Valtavat omenapuutarhat reunustavat tietä matkalla takaisin laivaan. Ne muistuttavat, mistä Normandia tunnetaan: siideristä ja calvadoksesta!

3. päivä: Euroopan historia ja suuria tunteita

Retken miespuoliset jäsenet ovat tavallista virkeämpinä jo noustessamme bussiin Honfleurin laiturilta. Joku ilmaisee sen näin: ”Kohta hylsy lentää.” Retki maihinnousurannikolle on monelle sotahistoriaa hiukankin harrastavalle must-kohde. Ja meihin muihinkin se tekee lähtemättömän vaikutuksen.

Omaha Beach. Utah Beach. D-Day. 6.6.1944 liittoutuneet aloittivat valtavan maihinnousuoperaationsa Saksan miehittämään Ranskaan. Tärkeimmät tapahtumapaikat ovat yhtä suurta sotamuistomerkkiä, jota tullaan katsomaan kaikkialta maailmasta.

Arromanchesin museossa näemme vaikuttavan elokuvan ja kuvakoosteen maihinnousun tapahtumista. Vakavia, pelästyneitä siviilejä vilahtelee sotilaiden lomassa. Samaan aikaan kun liittoutuneet hyökkäsivät Ranskaan, äiti oli sotalapsena Ruotsissa. Poistumme elokuvateatterista hiljaisina.

Ja yhtä hiljaisina kävelemme amerikkalaisten hautausmaalla, 9 387 valkoisen ristin lomitse. Monen ristin juurella on tuoreita kukkia, ja muistomerkin luona vietetään päivittäin tunteikkaita hetkiä.

4. päivä: Jeanne d’Arc ja juhlaillallinen

Honfleurin viehättävä satamakaupunki on Seine-joen ja Atlantin solmukohta. Sieltä alkaa paluumatkamme takaisin kohti Pariisia, joka on 26 metriä korkeammalla kuin me nyt. Pysähdys toisensa jälkeen rytmittää matkantekoa, kun veden pintaa nostetaan ja lasketaan sulkuporttien avulla.

Aurinkokannella scrabble-sanapelit ovat kovassa käytössä. Haikarat ja joutsenet, ristikkoseinäiset talot ja terävät kirkontornit täplittävät maisemaa.

Rouenin kaupungissa meidät viedään kävelylle keskiaikaisen kaupungin kaduille. Orleansin neitsyt eli Jeanne d’Arc poltettiin täällä roviolla vuonna 1431. Katedraalin ja aukioiden kaupunki on eläväinen ja kuvauksellinen, ja maalaismaisemien jälkeen on kiva päästä hetkeksi vilkkaampaan ympäristöön. Laiva jatkaa kuitenkin matkaansa, ja meidän on ehdittävä ennen iltaa vaihtaa vaatteet, sillä vuorossa on juhlaillallinen.

Itse asiassa jokainen lounas ja illallinen ovat olleet yhtä juhlaa, sillä kaikkiin on kuulunut 3–4 ruokalajia viineineen (kyllä, myös lounasviiniin ehtii moni matkan aikana mukavasti tottua). Mutta tavallista juhlavampi illallinen on oikea ranskalaisen keittiön ilotulitus hanhenmaksoineen ja liköörillä liekitettyine uunijäätelöineen.

5. päivä: Pariisin kadut istuen

Onneksi ei tarvitse kävellä. Vaikka olemme liikkuneet enimmäkseen laivalla ja bussilla, on kävelyä silti tullut enemmän kuin 81-vuotiaat nikamat kestävät. Ja minä Pariisissa monta kertaa vierailleena tiedän, ettei sitä kaupunkia totisesti oteta haltuun huonoilla jaloilla.

Kun laiva kiinnittyy taas Defencen kaupunginosan tuttuun Grenellen laituriin, bussi nappaa meidät kyytiinsä ja lähtee kiertelemään Pariisin leveitä puistokatuja ja kapeita latinalaiskorttelin kujia. Saamme mukavasti ilmastoidussa kyydissä istuen nähdä kaikki ne nähtävyydet, joita Pariisissa kuuluukin.

Kun ilta pimenee, laiva lähtee vielä kerran laiturista ja lipuu pitkin Seineä. Osa meistä makaa kansituoleissa aurinkokannella, osa katselee upeita näkymiä mukavasti oman hytin ikkunasta. Rakennukset ovat iltavalaistuksessa satumaisen kauniita. Eiffel-torni, matkamme alkupiste, välkehtii tuhansien lamppujen valaisemana.

We’ll always have Paris, sanotaan legendaarisessa Casablanca-elokuvassa. Tämän jälkeen meilläkin on aina Pariisi – vaikka sitten keinutuolissa istuen ja muistellen.

 

Risteilyn plussat

Miksi risteily?

Tavallinen kaupunkiloma vaatii valtavasti kävelyä. Risteilylaiva ja valmiiksi tilatut bussikyydit säästävät jalkoja, vaikka kävelyä tuleekin retkillä jonkin verran. Sama hytti ja sama ruokapöytä luovat turvallisuutta ja tekevät elämän helpoksi. Laivan henkilökunta tekee kaikkensa, jotta meillä olisi hyvä matka. Myös liikuntaesteiset huomioidaan hyvin.

Kenelle sopii?

Matkaajalle, joka nauttii helppoudesta ja valmiiksi järjestetystä ohjelmasta. Ruoat, juomat, retket ja iltaohjelmat ovat kaikki valmiina ja kuuluvat matkan hintaan.

Milloin?

Ympäri vuoden. Euroopan joet lähinnä varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.

Missä?

Kristina Cruises erityisesti Euroopan joilla ja Välimerellä, yhä enemmän myös kaukokohteita.

Teksti: Leeni Peltonen
Tämä artikkelin on julkaistu myös Anna-lehdessä syyskuussa 2017

 

Tutustu tästä Seinen-risteilyihin.

Matkahaku

Asiakaslupauksemme

Kristina®-risteilyloma on nautintoloma

Lue lisää

Kristina®-matkanjohtaja aina mukana

Takaamme asiakkaillemme suomalaisen, kokeneen matkanjohtajan palvelut. Risteilysi alkaa jo Helsinki-Vantaan lentoasemalta tai kotisatamastasi matkanjohtajamme johdolla. Yhden matkanjohtajan kanssa matkustaa 15–40 lomailijaa.

X