Vuonojen Norja 20.-27.7.2013, Lähettänyt KC-risteilyvieras 3.10.2013

Print the page

Lauantai, 20.7.2013

Hulabaloo klo 03.00 ylös ja bussilla Helsinkiin. Oli vaikea saada taksia kun Porissa oli jazz-viikonloppu. Lento lähti 13.45. ja kesti 1,45 tuntia. Nousu ja lasku olivat inhottavia, mutta selvisin. Lentokapteeni oli nainen.

Tromssassa saatiin heti tuntua Norjan säästä, eli vettä satoi. M/S Kristina Katarina odotti Tromssan satamassa. Sain oikein kivan yhden hengen hytin 4. kannelta.

Sataa ja sataa vieläkin kun klo on 22.00. Vuoria ja pikkukyliä näkyy matkan taittuessa. Laivalla oli ensiksi kaikille pakollinen turvaohjeistus ja myöhemmin vielä kapteenin tervetulotilaisuus.

Huomiseksi on luvattu parempaa säätä, siis ehkä aurinkoakin.

 

Sunnuntai, 21.7.2013

Olin hereillä jo aikaisin. Sataa ja hieman myös aallokkoa. Kannella ei oikein viitsi olla.

Valtava yllätys kun menin aamiaiselle. Menin aivan keulassa sijaitsevaan pöytään ja juuri silloin ajoimme Trolli-vuonoon sisään. Vuono oli kapea kuin mikä. Molemmat seinämät aivan kylkien vieressä, tuntui kuin niitä olisi voinut koskettaa. Hämmästely jatkui kun ”Katarina” kääntyi vuonon pohjukassa todella pienessä tilassa ja palattiin samaa reittiä takaisin. Vuonon seinämät olivat jyrkkiä ja siellä täällä hienoja vesiputouksia. Käynti vuonossa kesti vain puolisen tuntia. Tätä ei varmaankaan kukaan olisi halunnut ”missata”. Ainoa harmitus oli kun vettä satoi, että näkymät eivät olleet mitä parhaimmat.

Saavuimme Svolvaeriin Lofooteille aivan aikataulun mukaisesti. Pieni kylä sijaitsi valtavien vuorien ympäröimänä.

”Lofootit ja viikinkimuseo”-retki alkoi heti jylhillä maisemilla. Ajoimme pitkän ja korkean sillan ylitse ensimmäiselle saarelle. Sillalla oli tuulivaroitusmittari, ja ajoittain se joudutaan sulkemaan liikenteeltä, koska tuuli voi yltyä vaaralliseksi. Tänään tuuli oli 12m/sek. Kimurantteja teitä pitkin etenimme viikinkimuseoon. Tänään reissussa oli kolme bussilastillista, koska Lofoottien kalastusretki oli kovan merenkäynnin takia peruutettu ja ihmiset halusivat korvaavalle retkelle.

Viikinkimuseo oli pettymys. Ei mitään järkeä ahtaa niin paljon ihmisiä samaan paikkaan lyhyellä aikataululla. Ajanpuutteen ja kapasiteetin pettäessä syntyi paljon jonoja ja turhautuneisuutta. Kaikille jaettiin kuulokkeet, joissa oli jokaiselle oma laserosoitin, jolla voi museossa osoittaa eri esineisiin ja sitten kuuli selostuksen englanniksi, mikä esine oli. Mukana oli paljon väkeä, jotka eivät englantia osanneet, joten he turhautuivat. Myös laserosoittimen käyttö ei kaikilta onnistunut ja taas syntyi vain jonoja. Meille näytettiin myös lyhytelokuva ja sali ahdettiin niin täyteen, että osa ihmisistä joutui istumaan lattialla. Ns. elokuvakin oli melkoisen tyhjänpäiväinen.

Lähdimme takaisin satamaa kohden, tällä kertaa Atlantin puoleisia rannikkoja ajellen. Matkalla oli näköala- ja valokuvaus pysähdys. Kapea soratie ylöspäin hieman hirvitti, kun isolla bussilla nousimme korkeuksiin. Jyrkänne miltei ahdisti, eikä tiellä olisi ollut tilaa, mikäli toinen auto olisi tullut vastaan. Näkymät olivat pelosta huolimatta sen arvoisia. Raastavan kylmä tuuli ja tihkusade ajoivat pian kyytiläiset takaisin busseihin.

Paluumatkalla näimme myös neljä merikotkaa liitelemässä korkealla vuorten yllä.

Lofooteilta lähtö klo 17 kohden Bronneysundia. Tuuli hieman yltyi.

 

Maanantai, 22.7.2013

Katarina saapui jo klo 08.00 Bronneysundiin. Kaksi erillistä retkeä lähti. Toinen niistä olisi ollut ”tarujen Torghatten”. Torghatten-vuori on yksi Norjan rannikon tunnetuimmista maamerkeistä. Vuoren keskellä on jääkauden muovaama tunneli ja tunnelin suulta avautuu upea maisema merelle. Maasto on vaikeakulkuinen ja se nousee kivikkoista polkua noin kilometrin ylöspäin. Tunneli itsessään on 160 metriä pitkä.

Lopuille oli järjestetty shutter-bussi Bronneysundin keskustaan. Kylä oli pieni ja hiljainen eikä siellä ollut juurikaan nähtävää.

Kaikkien piti olla takaisin laivassa jo klo 13. jolloin Katariina lähti kohden Moldea.

Illalla oli hienoa nähdä kun samanaikaisesti laivan toiselta puolen näki upean auringonlaskun ja toisella puolen möllötti täysikuu.

Ilma on kirkastumaan päin. Yöllä aallot yltyivät melkoisiksi ja laiva keinui puolelta toiselle.

 

Tiistai, 23.7.2013

Hieno aamu, aurinko paistaa ja on lämmintä.

Tämän päivän retki ”Molde ja Atlantin rannikkotie”. Ajelimme jälleen upeiden maisemien läpi. Vuorten laaksot peittyivät vihreän moniin sävyihin. ”Atlantin rannikkotietä” on äänestetty yhdeksi maailman kauneimmiksi tieosuuksiksi. Tie valmistui vuonna 1989 ja kahdeksan siltaa yhdistää Averoyan saaren mantereeseen. Yksi silta oli ylitse muiden, se nousi yli 40 metrin korkeuteen. Pysähdyimme hetkeksi valokuvaamaan sitä. Kävimme kääntymässä ja ajoimme saman 8 km pätkän takaisin.

Sen jälkeen pieniä idyllisiä teitä pitkin pieneen Budin kylään. Budissa piti olla pieni virkistystauko, pääsemällä ostamaan virvokkeita ja käymään toiletissa. Mutta ravintolanpitäjä oli ilmeisesti lähtenyt ottamaan aurinkoa. Lämpötila oli yli +24 astetta, mikä näillä leveysasteilla on melkoisen harvinaista. Budissa oli myös maanalaisia toisen maailman sodan aikaisia bunkkereita, mutta nyt ei ollut aikaa käydä niissä sisällä. Kylässä pesii myös paljon merilintuja, jotka kuuleman mukaan saapuvat joka vuosi aina samaan aikaan.

Paluumatkalla Moldeen ajoimme 3 km pitkän tunnelin halki ja nousimme jälleen kerran todella kimuranttia ja kapeaa tietä pitkin ylös 400 metrin korkeuteen. Ylhäältä voimme nähdä massiiviset vuorijonot ja huippuja oli yli 200 ja hienot näkymät alas Molden kaupunkiin. Alhaalle katsoessa pysyi juuri erottamaan M/S Kristina Katariinan odottamassa laiturissa.

Illan hämärtyessä näimme taas täysikuun ja hienon auringonsillan.

Myöhemmin Nautilus Loungessa oli hieman erilaista musiikkia, esiintyjänä laivan kokki Hot Dog Honkasalo. Mainioita blues-rytmejä kun yleensä laivan tanssiorkesteri soitti vain humppa- ja iskelmämusiikkia.

 

Keskiviikko, 24.7.2013

Saavuimme aikataulussa Vik’iin. Sognevuono oli tyyni ja sää mahtava, oli mukavaa katsella maisemia laivan Meridian Clubista, joka sijaitsee laivan 9. kannella. Siellä on myös karttapöytä mistä voi käydä katsomassa reaaliaikainen laivan sijainti ja tarkempia merikortteja.

Keskipäivällä alkoivat kuljetukset laivan pikkuveneillä rantaan, niihin mahtuu n 40 kerrallaan. Retkibussimme jumittui jo pari kilometriä Vik’in ulkopuolella. Tie oli niin kapea ja ohituskielekkeitä harvassa, että vastaan tullut asunto-auto oli katkaissut liikenteen. Meidän bussinkuljettajamme sekä Norjalainen opas lähtivät ulos ohjaamaan liikennettä. Bussimme joutui peruuttamaan melkoisen matkan takaisin, hieman taas pelotti kun toisella puolen jyrkkä pudotus suoraan mereen. Jonotus kesti n. 20 minuuttia, ennen kun pääsimme jatkamaan matkaa.

Paikallinen Norjalais-opas neuvoi bussikuskia ja ajoimmekin yhdestä risteyksestä harhaan, kesti tovin kun löysimme paikan missä tehdä u-käännös. Kävimme katsomassa vuonoa vartioivaa 20 metriä korkeaa patsasta. Alueella oli myös paljon vadelmaviljelmiä.

Golfvirta pitää vuonon jäättömänä läpi talven. Talven aikana lämpötila ei juuri laske alle nollan. Tämän jälkeen takaisin samaa tietä Vik’iin, jossa minä hyppäsin kesken retken ulos.

Ulkona helle, lämpötila yli +25 ja tuntui, että koko Vik oli nauttimassa auringosta ja lähtenyt uimaan.

 

Torstai, 25.7.2013

Saapuminen Stavangeriin klo 10.00 ja älyttömän lämpimät säät saivat jatkoa. Stavanger on Norjan neljänneksi suurin kaupunki, jossa noin 120000 asukasta.

Heti maihin tulon jälkeen lähdimme pikaveneillä ”Lysevuonon risteilylle”.

Lysevuono on 42 kilometriä pitkä ja kalliot kohoavat molemmin puolin 1000 metrin korkeuteen. Syvimmillään vuono on 467 metriä syvä. Ensin alitamme Lysevuonon sillan, joka on 446 metriä pitkä ja kulkee 50 metrin korkeudessa.

Aivan sattumoisin kuljettaja ilmoitti, että nyt aluksen vierellä voimme nähdä hylkeen, joka köllöttää aurinkoa ottamassa kiven päällä. Hän kertoi, että yleensä hylkeet sukeltavat heti mereen kun niitä lähestytään, mutta nyt oli hylkeellekin niin oiva sää, että sieltä se nappisilmillään tiiraili meitä.

Seuraavaksi saavuimme Fantahålåån – kulkurin luolaan. Pääsimme taas aivan kosketuksiin kallioihin, jotka pientä laguunia ympäröivät. Kuljettaja ohjasi hienosti meidät poukamaan, jota valtavan jyrkät seinämät ympäröivät.

Sitten matka jatkui Preikestolen kalliolle eli ”saarnastuolille”. Kallion huippu on 25×25 metriä ja täysin tasainen. Kallio työntyy 30 metriä ulos jyrkästä vuorenrinteestä ja riippuu 604 metrin korkeudessa yläpuolellamme. Hurjaa on katsoa ylöspäin, mutta

ihmisiä vaeltaa myös jalkaisin jyrkänteelle ja sieltä on sitten henkeäsalpaavat näköalat alas vuonoon. Ei todellakaan heikkohermoisille tai korkeanpaikan kammosta kärsiville.

Hieno pysähdys riippuvilla Hengjane vesiputouksilla. Vuoristovesi putoaa suoraan vuonoon noin 400 metrin matkalta. Olimme veneellä jälleen aivan putouksissa kiinni, saattoi saada pisaroita kasvoilleen. Miehistö keräsi vuoristovettä ämpäriin ja matkustajat saivat sitä maistaa.

Mahtavat olivat maisemat ja tämän risteilyn ehdottomasti paras retki.

Palasimme noin 3 tunnin retken jälkeen Stavangeriin, jossa oli menossa ruokamarkkinat. Ihmisiä oli pilvin pimein. Rannan kävelykadut olivat täynnä markkinakojuja. Ja ilmakin oli varmasti osasyyllinen, että porukkaa oli niin paljon liikenteessä.

Klo 17.30 lähtö kohden Skagenia, Tanskaa.

 

Perjantai, 26.7.2013

Skagen, saapuminen klo 12.30. Edelleen on hellettä, tosin onneksi aurinko pilvessä.

Laivan kyljeltä bongasin myös pyöriäisiä. Kävin myös komentosillalla.

Kävin shutter-bussilla Skagenissa, missä oli väkeä paljon liikenteessä, ilmeisesti hyvästä säästä johtuen.

 

Lauantai, 27.7.2013

Osloon saavuttiin klo 08.00. Kotiin matkaavat lähtivät laivalta klo 13.00. Minäpä jäin vielä toiseksi viikoksi risteilemään. Laivan henkilökunta hoiti matkatavarat nopeasti busseille.