Laivapäiväkirja – Huippuvuorten risteily 7.-14.7.2012


Lauantai 7.7.2012, Tromssa

Napapiiri on jäänyt hyvän matkaa etelään ja sijainti on 70° pohjoista leveyttä, kun Kristina Katarina valmistautuu lähtemään yhä ylemmäksi . Ollaan Tromssassa ja täällä olemme saaneet laivaan innokkaan joukon risteilyvieraita, jotka haluavat mukaan eksoottiseen seikkailuun. Jo lentokentällä, kun matkalaiset purkautuivat koneesta ja pääsivät nuuhkimaan pohjoisen kesän raikasta ilmaa, heidän silmissään tuikki aivan erityinen odotus: Huippuvuoret – Ny Ålesund, Magdalena- vuono, Longyearbyen – täältä me tulemme!

Saarella sijaitsevaa Tromssaa ympäröivät Tromsdalstindenin ja muiden 500 m:n  ja yli 1000 m:n korkuisten vuorten lumiset huiput. Kuusikymmentäluvun puolivälistä lähtien Tromssan tunnetuimpiin maamerkkeihin on lukeutunut Jäämeren katedraali, joka katselee kaupungin keskustaa mantereen puolelta. Tänne me palaamme lähes viikon kuluttua, jolloin meillä on tilaisuus tutustua tähän kauniiseen kaupunkiin paremmin.

Nyt on suuntana kuitenkin pohjoinen.

Asta Karhunen / Risteilypäällikkö, m/s Kristina Katarina

Sunnuntai 8.7.2012, merellä

Iltapäivällä, klo 16.00 aikoihin kapteeni Mikko Partanen kuuluttaa komentosillalta, että styyrpuurin puolella on pian nähtävissä Bjørnøya eli Karhusaari. Vaikka saari on osa Huippuvuorten saariryhmää, se sijaitsee muista saarista selvästi erillään, suunnilleen Nordkappin ja Huippuvuorten puolivälissä.

Kapteeni Mikko Partanen

Merikarttojensa ääressä kapteeni Mikko kertoo, että sijaintimme on nyt noin 74° pohjoista leveyttä, etenemme suoraan pohjoiseen Norjanmeren ja Barentsinmeren välillä. Tuuli puhaltaa luoteisen ja pohjoisen välistä kymmenisen metriä sekunnissa. ”Brykalla” on kapteenin ja perämiesten lisäksi innokkaita matkustajia kameroineen ja kiikareineen. Saan kuulla, että valashavaintojakin on tehty: ainakin neljästi on aaltojen seasta bongattu valaan suihku ja onpa joku onnistunut näkemään valaan selänkin.

KarhusaariKarunnäköisellä  Karhusaarella on vain muutama asukas, jotka työskentelevät paikallisella sää- ja radioasemalla. Merilintuja on saarella ja sen ympäristössä sen sijaan tuhansittain – ornitologi Dick Forsman sanoo, että jo useita tunteja ennen Karhusaaren ilmestymistä näköpiiriin laivan läheisyydessä oli havaittavissa huomattavasti enemmän lintuja. Dick kertoo, että tänään on nähty seitsemän eri lajia merellä ja Karhusaaren tuntumassa, nimittäin isolokkeja, pikkukajavia, isokihuja, etelän- ja pohjankiisloja sekä myrskylintuja.

isolokki, kuva Dick Forsmanmyrskylintu, kuva Dick Forsman

Asta / Kristina Katarina

_________________

Auringonnoususta ei voi paljon kertoa, sillä se oli ylhäällä koko yön – tosin pilviharson takana. Aamuyöllä tuuli kääntyi luoteeseen, nyt maininki tulee hieman keulan vasemmalta puolelta. Keula nousee ja laskee rauhallisesti loivan mainingin tahdissa. Aurinko kuultaa ohuen pilviverhon takaa, merinäköalassa on tällä hetkellä runsaasti harmaan eri sävyjä ja lämpötila on noin plus viiden asteen tietämissä. Eihän Huippuvuorille lähdetä rantalomalle, vaan pikemminkin tutustumaan erikoiseen, karuun luontoon. Tällä risteilyllä on erittäin hyvät mahdollisuudet nähdä vaikka valaita.

Olen usein kuullut kysymyksen, ”Mitä siellä laivalla voi tehdä meripäivinä”. Ohjelmaa on todella paljon ja ellei järjestettyihin ohjelmiin osallistuminen kiinnosta on vaihtoehtona kiikaroida mahdollisia valaita tai vaikka vaan nauttia rauhallisesta menosta. Juuri nyt aamiaistarjoilu on päättymässä ja päivän ohjelmatarjonta Nautilus Loungessa on alkamassa. Ensin on luento ”Huippuvuoret ennen ja nyt”, sen jälkeen opas-Tapsa kertoo millaisia valaita tällä alueella voi bongata. Näiden jälkeen onkin tarjolla lounasta Café Katarinassa ja Bistro Verendassa. Iltapäivällä ohjelma jatkuu seuraavasti, keittiöpäällikkö-Eero esittelee kolme viikkoa sitten julkaistua kirjaansa ”Degustation – Makumatka maailmalle”, laivan orkesteri soittaa kahvilassa, Day Spa Mareen tutustuminen on vuorossa kolmelta. Tarjolla on myös joukkuetietokilpailu, suuren suosion saanut perinteinen ohjelmanumero. Puoli viideltä on kapteenin kyselytunti, jossa laivan päällikkö on vastaamassa monenlaisiin kysymyksiin. Ennen päivällistä on vielä esitelmä arktisten alueiden pesimälinnustosta.

Päivällistarjoilu alkaa kello 18.30. Polaris-ravintolassa on tarjolla noutopöytä ja Aurora-ravintolassa haluamansa annokset voi valita á la carte -listalta. Bistro Verandassa on tarjolla mm. pihviä, pastaa ja pitsaa – tietenkään unohtamatta aina suosittua ”Kristina kuningattaren herkkuleipää”, joka on ollut tarjolla vuodesta 1986 lähtien – melkoinen klassikko, jonka suosio jatkuu.

Juuri nyt pilviverho repeilee, takaoikealta tulevat auringonsäteet värjäävät meren turkoosiksi, väri on juuri se ”ocean blue”, valtamerensininen. Taivas meidän kohdalla on harmaa, mutta meri on turkoosi – kaunis maisema toimistoni ikkunassa tälläkin kertaa.

Riku Luotio / Hotel Manager, m/s Kristina Katarina

Maanantai 9.7.2012, Ny Ålesund

Eilisen meripäivän keinunta on hieman hellittänyt ja matka jatkuu ylöspäin Huippuvuorten rannikkoa seuraillen. Aamun sumuinen sää selkiää  tasaiseksi harmaudeksi, jonka läpi voi styyrpuurissa erottaa lumihuippuisen vuorijonon – pääsaaren rannikon ja Prins Karts Forlandetin korkeimmat kohdat ovat yli tuhatmetrisiä.  Aamupäivällä opiskellaan lisää, kuulemme toisen osan luennoitsijavieraamme Kaj Rönnbergin Huippuvuori-kokonaisuudesta. Sen jälkeen Aarno Magnusson kertoo meille jääkarhuista.

Noin kello kaksi iltapäivällä ohitamme Prins Karts Forlandet –saaren ja valmistaudumme kääntymään itään kohti Kungsfjorden-vuonoa, jonka varrella Ny Ålesund sijaitsee. Kapteeni Mikko kertoo komentosillalta, että sää olisi mahdollisesti kirkastumassa, kun parin tunnin kuluttua olemme perillä Ny Ålesundissa.

Saapuessamme Kungsfjorden-vuonon suulle, taivas näyttää jo lähes siniseltä ja aurinko paistaa kuulaan kirkkaasti. Reipas tuuli on saatellut meitä vuonoon nostaen kylmiä vaahtopäitä meren pinnalle. Jylhän kalseat lumihuiput ympäröivät meitä.

Lähestytään Ålesundia

Toden totta, olemme jo oppineet, että näillä leveysasteilla  sää voi vaihtua uskomattoman nopeasti. Niinpä, vähän ajan kuluttua, kun kiinnitymme laituriin Ny Ålesundissa, taivas on sininen ja pilvetön ja aurinko paistaa niin heleästi kuin arktisessa kesässä vain voi. Heti laiturille astuttua voi kuitenkin tuntea pohjoisen viiman. Lämpömittari näyttää vähän yli + 10 C ja ensimmäisen pienen satamakojun seinästä voimme lukea sijaintimme: 78°56’N 11°56 E – – – 78 astetta 56 minuuttia pohjoista leveyttä ja 11 astetta 56 minuuttia itäistä pituutta.

Sijainti Ny Ålesund

Lähes kaikki lähtevät innolla tutustumaan tähän pieneen, erikoiseen ”kaupunkiin”. Ny Ålesundissa arvellaan asuvan vakituisesti vajaat 50 henkilöä, jotka kaikki ovat eri tutkimuslaitosten palveluksessa. Norsk Polar Institutin  lisäksi täältä löytyvät mm. Kiinan ja Korean arktisen tutkimuksen keskukset.

Kylän raitti

Tapaamme ensimmäisenä suomalaiset ”karhunvahtimme” Reetan ja Thean, jotka näyttävät meille, minkä alueen ulkopuolelle ei ole menemistä – tästä ovat muistuttamassa myös lukuisat kieltomerkit, joissa varoitetaan mahdollisista jääkarhuista. Vaikka kaikki kai salaa toivovat näkevänsäkin jääkarhun, ymmärrämme toki kaikki että on paljon parempi jos näin ei kuitenkaan tapahdu: kukaan meistä ei suinkaan halua että Reetta ja Thea joutuisivat käyttelemään aseitaan,  joilla karhunvahtien tulee olla varustetut.

Karhuvahti Reetta Polar Bear Danger

Varmaan jokainen maissa kävijä käy kurkistamassa paikalliset ”nähtävyydet”. Kuljemme vanhan hiilikaivosjunan ohi kohti pientä vaaleansinistä puutaloa, jossa toimii maailman pohjoisin posti. Tänään siellä leimattiin varmaankin satoja Suomeen matkalla olevia postikortteja…

postitoimistovanha hiilijuna

Ny Ålesund postitoimisto

Reitin varrella on edelleen pieni museo, jossa kerrotaan kaivosmiesten elämästä sata vuotta sitten tuonaikaisilla kivihiilikaivoksilla. Kylän raitilla on myös pieni kauppa. Kulkuväylä jatkuu rakennuskeskittymän ympäri  kohti rekikoiratarhaa. Näemme myös arktisten aiheiden tutkija Roald Amundsenin muistomerkin.

Amundsenin muistomerkki

Kun Kristina Katarinan risteilyvieraat laskeutuivat täällä Ny Ålesundissa ”kaijalle”, saattoi pistää merkille erään mielenkiintoisen seikan: erittäin monella, suorastaan useimmilla, oli päässään luonnonvalkoinen tai musta neulepipo, jotka lähemmin tarkasteltuina osoittautuivat Kristina Reginan Grönlannin- risteilyjen 2009 ja 2010 asusteiksi!  Jututin vastaantulijoista ystävättäriä Sailaa ja Marittaa sekä veljekset Onni ja Veikko Toivosta.  Rouvat olivat olleet Grönlannissa vuonna 2010 ja Onni sekä Veikko Reginan ensimmäisellä Grönlannin matkalla 2009. Kaikki olivat erittäin tyytyväisiä iltapäivään Ny Ålesundissa ja innokkaita näkemään lisää Huippuvuorista.

Saila ja Maritta Onni ja Veikko Toivonen

Tyytyväinen oli myös ensimmäinen perämies Carl-Johan onnistuttuaan nappaamaan kuvan hylkeestä, joka oli uiskennellut laivan läheisyydessä iltapäivällä. Lisää kiinnostavia lintuhavaintoja oli tehnyt puolestaan Dick Forsman yhdessä muutaman innokkaan harrastajan kanssa: kaikkien lintuharrastajien ”must” Huippuvuorilla on jäälokki, joka oli tänään saatu bongattua. Lisäyllätyksenä olivat tähyilijät paikallistaneet täällä harvinaisen alaskansirrin (eli palsasirri).

jäälokki, kuva Dick Forsman alaskansirri, kuva Dick ForsmanHylje katseli laivaa

Asta / Kristina Katarina

Tiistai 10.7.2012, Magdalenavuonossa

Aamulla olemme metsästäneet pohjoisen napajäätikön reunaa ja edenneet 80. latituudin paremmalle puolelle – tarkkaan ottaen 80° 20,5’ N 006° 05,6’ E. Sieltä käännymme takaisin päin, suuntanamme ensin Magdalena-vuono.

Iltapäivällä olemme huikaisevan upeassa Magdalena-vuonossa: jylhät, osittain lumipeitteiset huiput ja niiden väliin jäävät jäälakeudet saavat maiseman näyttämään taianomaiselta. Vuonon vesi on lähes turkoosia, suorastaan trooppisen väristä!

Huikaiseva Magdalenavuono

Magdalena-vuono on paikka, jossa kaikki Huippuvuorten matkaajat yleensä käyvät. Siellä voi päästä rantaan venekuljetuksella, mikä on myös meidän aikeemme tänään.  Katarina ankkuroituu vuonon loppupäähän vähän jälkeen klo 13. Ensimmäinen tehtävä ennen venekuljetuksen aloittamista on kuitenkin väliaikaisen ponttoonilaiturin rakentaminen rannalle. Kansimiehistö lähtee maihin yhdessä karhunvahtiemme kanssa mukanaan rakennustarpeita. Vuonon pohjukassa on hiekkainen poukama, jossa sijaitsee yksi pieni mökki. Tällä kertaa mökin asukas – kesäinen vartiomies – ei ole kotosalla, joten saamme nauttia visiitistämme eksoottisella rannalla täysin omissa oloissamme.

Kun laituri on saatu valmiiksi, aloitetaan yleiset kuljetukset rannalle.  Olemme sopineet karhunvahtiemme kanssa, että kerrallaan maissa ei saa olla enempää väkeä, kuin mitä pystytään nopeasti evakuoimaan takaisin laivalle tilanteen niin vaatiessa (jääkarhujen aiheuttama vaara on todellinen Huippuvuorilla – aseistetut karhunvahtimme ovat mukana syystä).
Kristina Katarina Magdalena-vuonossa

Iltapäivän kuluessa kaikki halukkaat pääsevät vierailemaan vuonon hiekkaisella rannalla. Viimeisenä reippaana joukkiona paikalle pääsevät ”arktiset uimarit”! Kun uintimahdollisuudesta ensimmäisen kerran mainittiin, ei ollut mitään tietoa, kuinka paljon uintihaluisia ilmaantuisi. Uimareiden lukumäärä ylitti useimpien arviot: noin nelisenkymmentä kylmää pelkäämätöntä, rohkeaa uimaria nautti tänään Magdalena-vuonon eksoottisesta hietikosta ja kylmästä turkoosista kylvystä!

Urheat uimarit

Takaisin laivalle

Asta / Kristina Katarina

Tiistai 10.7.2012, pohjoisen jään reunalla

Heräsin vähän vaille seitsemältä, katsoessani ulos hytin ikkunasta näkyi ajojäälauttoja, joiden välistä ”puikkelehdimme” pohjoiseen. Tarkoitus oli saavuttaa pohjoisen ajojäänreuna. Onneksi sää ei ollut sumuinen. Menin kameran kanssa kannelle, jäälakeuden yli puhaltava pohjoistuuli lennätti viimeiset unihiekan rippeet silmistäni kaaressa Pohjoiseen Jäämereen. Kohta tiiviimpi jääalue tulikin näkyviin, vauhtia hiljennettiin ja kapteeni Mikko Partanen käänsi laivan oikean kyljen jäänreunaa kohti.

Ulkokansilla risteilyvieraat valokuvasivat ja kiikaroivat maisemia, olihan nyt kyseessä hieman tavallista poikkeavampi ja harvinaisempi kohde. Kello 07.47 olimme pysähtyneet latitudille 80 astetta 20,487 minuuttia pohjoista leveyttä, jäätä oli silmän kantamattomiin. Meressä oli vuoden vanhaa jäätä sekä väriltään vaaleanturkoosia vanhaa jäätä. Maantieteelliselle pohjoisnavalle oli vielä matkaa melkein 600 merimailia, mutta kuitenkin voi sanoa, että me olimme todella pohjoisessa.

Harvassa paikassa maailmassa on avovettä yhtä pohjoisella latitudilla, kiitos siitä kuuluu Golf-virralle. Laskusilta laskettiin alas ja pursimies-Timo pyydysti jäälohkareita merestä, jotta myöhemmin tänään Magdalenavuonossa voimme tarjoilla juomia ”vanhalla jäällä viilennettynä”. Puoli kahdeksalta jatkoimme matkaa kohti etelää – noin viiden tunnin matka Magdalenavuonoon.

Pohjoisen jään reunalla

Riku / Kristina Katarina

Keskiviikko 11.7.2012, Billefjordissa ja Longyearbyenissä

Kaunis auringonpaiste hellii meitä keskiviikkoaamuna, kun saavumme Billefjordiin. Upeat maisemat lumisine huippuineen ovat jälleen ihailtavanamme: jylhä vuorijono ja raikkaansininen vesi vuonossa välkehtivät auringossa. Jo kaukaa näemme vuonon pohjukassa mahtavan jäätikön – se hallitsee maisemaa hiljaisena ja juhlavana. Komea jäätikkö – Nordenskiöldbreen –  on nimetty suomalaisen tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldin mukaan.

Nordenskiöldin jäätikkö Billevuonossa

Jäätikkö

Lähellä Nordenskiöldsbreeniä, Billefjordin rannalla sijaitsee Pyramiden, yksi Huippuvuorten hylätyistä kaivosyhdyskunnista. Useat kaivokset, joita tänne perustettiin 1900-luvun alkupuolelta lähtien, ovat lopettaneet toimintansa kannattamattomina, jolloin niiden ympärille kehittynyt pieni kaupunki on myös autioitunut – niin myös venäläisten perustama Pyramiden.
Upea, kuulas auringonpaiste houkuttelee matkalaiset ulkokansille. Kun toivottavasti pian saamme yhteydet ulkomaailmaan kuntoon, komeilee varmaan monilla facebook-sivuilla ja muissa päivityksissä häikäisevät, pohjoiset kuvat!

Kaikki kuvaamassa

_________________

Pohjoinen kesäsää muuttaa olomuotoaan kuin kameleontti: kun puolenpäivän jälkeen kiinnitymme Longyearbyenin satamaan, on taivas puolipilvinen.

Retkeläiset lähtevät katsastamaan tätä amerikkalaisen kaivosmagnaatin John Munro Longyearin mukaan nimettyä paikkaa: Huippuvuorten ”pääkaupunki” on 2000 asukkaan kylä, jonka keskustan muodostaa pienten värikkäiden talojen rykelmä. Kun keskustasta ajetaan hieman ulkopuolelle, ollaan karujen vuorien ja laaksojen maassa; jylhän autiota maisemaa täplittävät vain hylätyt kaivosrakennelmat rinteissä sekä rekikoirafarmit ainoan tien varrella.

Visiitti hyskyfarmilla on monen mieleen. Huippuvuorten rekikoirat ovat pääasiassa alaskanhuskyja ja luonteeltaan lempeitä ja seurallisia. Farmilla retkeläiset näkevät myös, miten entisajan hylkeenpyytäjät asuivat ja elivät ja saivat myös maistaakseen kuivattua hylkeenlihaa.

Näinä Huippuvuorten päivinä olemme nähneet monenlaisia eläimiä: meripäivänä ennen Ny Ålesundia saatiin muutama valashavainto ja lintuharrastajat bongasivat useita lajeja Karhusaaren läheisyydessä. Ny Ålesundissa tunnistettiin lisää siivekkäitä sekä saatiin kuvaan hylkeitä. Magdalena-vuonossa moni näki viiden mursun ryhmän uivan lähellä laivaa.

On ollut kuitenkin yksi laji, jonka näkemistä on yhtä aikaa pelätty ja salaa toivottu – jääkarhu. Longyearbyenissä saatoimmekin sitten kuvata tätä arktista ”nallea” muutamassa paikassa ihan turvallisesti….

Asta / Kristina Katarina

13.7.2012, takaisin Norjan rannikolla

Tänä aamuna heräsin kirkkaaseen auringonpaisteeseen, mikä tuntui todella lämpimältä arktisen ilmamassan ”raikkauden” jälkeen. Koko eilisen päivän olimme merellä, joka oli melkein rasvatyyni, tänään merimatkamme loppuosuudelle osunut auringonpaiste on kuin piste iin päälle, joka kruunaa hienosti onnistuneen risteilymme Huippuvuorille. Jäljellä on vielä kolmen tunnin matka Tromssan satamaan. Koulukartastossa Norjan rannikko näyttää saarettomalta, mutta todellisuudessa saaria erittäin paljon, saapuessamme saaristoon laivaan tuli norjalainen luotsi.

Vuonna 2012 Kristina Katarina on matkannut pohjois-eteläsuunnassa melkoisen taipaleen. Talvella olimme Karibialla, noin 10 astetta pohjoista leveyttä ja tällä viikolla ylitimme 80 astetta pohjoista leveyttä. KC-lippu on liehunut tänä vuonna monenlaisissa risteilykohteissa, aivan kuten mainoslauseessa luvataan, ”Valloita kiehtova maailma – risteily kerrallaan”.

Billefjord

Katso nettisivuilta tarjolla olevia risteilyvaihtoehtoja, lähde valloittamaan kiehtovaa maailmaa.

Riku / Kristina Katarina

Torstai 12.7.2012, merellä

Koko päivä merellä sulatellen Huippuvuorten kokemuksia. Meno on tasaisempaa kuin muutama päivä sitten ylösmennessä. Ohitamme tänäänkin eteläisimmän Huippuvuorten saarista, Björnøyan eli Karhusaaren.

Meripäivä kuluu monenlaisen ajanvietteen merkeissä: kuten useimpana aamuna tällä risteilyllä on klo 9 tarjolla jälleen kevyttä aamuliikuntaa. Sen jälkeen voi kuunnella Sirpa-matkanjohtajan esitystä tulevista KC-risteilyistä. Rommia maistellaan risteilyisäntä Jukan juttujen siivittämänä. Iltapäivärytmien jälkeen lintueksperttimme Dick Forsman kertoo Kanarian laivamatkakokemuksista ja linnuista. Luennoitsijavieraamme Mauri Rautkari vie meidät vielä kerran Huippuvuorille kuvien kera.

Vaikka lumihuippuvuoret ovat jo jääneetkin taaksemme pohjoisemmille leveysasteille ja sää on pikemmin puolipilvinen kuin aurinkoinen, näkyy ulkokansilla kiikarein ja kameroin varustautuneita matkalaisia. Heti aamulla on komentosillan innokas kamerankäyttäjä, ensimmäinen perämies Carl-Johan saanut tähtäimeensä miekkavalaan sekä ryhävalaan. Vähän myöhemmin hän havainnoi vielä pyöriäisiä.
– – –
Illalla nähdään Nautilus Loungessa kuitenkin selvästi oudompia eläimiä kuin aiemmin tällä risteilyllä. Yhtäkkiä, kaikkien yllätykseksi, alkaa orkesterin valssin jälkeen tapahtua: Edward Griegin ”Vuorenpeikon luolassa” – musiikin tahtiin jostakin takakannelta marssii esiin erikoinen joukkio…

Ensimmäinen yllätysvieraista on tunnistettavissa Helka Hirmuiseksi; hänen jäljessään marssii jääkarhu ja pingviini! Mistä tulee tämä delegaatio ja mikä on heidän aikeensa? Risteilyisäntä jututtaa vieraita ja saa selville, että Helkan seurana ovat Jääkarhu Micke ja Pingviini Espen  – ryhmä on tullut tuomaan Katarinan risteilyvieraille erityiset Huippuvuorten Matkaaja -diplomit. Jokainen laivalla tällä risteilyllä matkustanut saa oman henkilökohtaisen sertifikaattinsa matkasta; diplomissa on merkittynä myös tuo maaginen pohjoisin sijainti – 80° 20,5’ N 006° 05,6’ E , jonka seikkailijat saavuttivat tiistaiaamuna. Kapteeni Mikko Partanen on lisäksi allekirjoittanut jokaisen matkatodistuksen. Ja jälleen saadaan osoitus siitä, että mukana on todellisia lintuspesialisteja, yleisön joukosta näet kuuluu kommenttia siitä, että Espen olisikin lunni eikä pingviini…

Mikke-Helka-EspenHuippuvuorten matkaaja

Kun kaikki halukkaat ovat saaneet diplominsa ja useat myös kuvanneet itsensä diplomidelegaation kanssa, on aika jatkaa iltaa. Kuten niin usein aiemminkin, lavalle astuu Jamset-orkesterin ja risteilyisäntä Jukan lisäksi tänään myös Katarinan oma blues-mies, legendaarinen keittiömestari ja blues-kitaristi Veikko ”Hot Dog” Honkasalo! Niin soi valoisassa Pohjolan yössä mukaansatempaava tumma soitanta …

Veikko 'Hotdog' Honkasalo

Asta / Kristina Katarina 

13.7.2012, Tromssa

Jo aamulla huomataan, että ollaan tosiaankin tultu etelämmäksi ja lämpimämmille leveysasteille. Aamukahdeksalta lämpömittari näyttää  +14°C ja meri on tasaisen tyyni.  Ajatuksissa olemme jo siirtyneet Tromssaan, varsinkin kun aamupäivällä kuunnellaan ensin Mauri Rautkarin esitystä taistelulaiva Tirpitzistä, joka koki kohtalonsa juuri täällä. Heti perään onkin sitten jo vuorossa kohdeinfoa Tromssasta ja – kotiinlähtöinfoa! Niin on viikko lähes vierähtänyt ja on aika palata lähtökuoppiin.

Mutta vielä on risteilyä jäljellä ja koska sääkin on kesäisempi, soivat risteilyohjelmassa luvatut ”iloiset sävelet” todellakin aurinkokannella. Jamset saa innostunutta kuulijakuntaa kahvilan ulkopuolelle ja viriääpä varhaisen iltapäivän iloksi myös yhteislaulu sekä saadaan nauttia muutamista sooloesityksiäkin bändin säestyksellä.

Tromssan saavutaan iltapäivällä kello 15. Ja aivan kuten vajaa viikko sitten tänne tullessa oli aikeena, tutustutaan tänään ja vielä huomennakin tähän pohjoiseen kaupunkiin. Kristina Katarina on saanut hyvän laituripaikan ihan kaupungin keskustasta, Hurtigrutenin vierestä, niinpä monet risteilijät haluavatkin lähteä katselemaan paikkoja omatoimisesti.  Ihan laivan lähellä on vanhoista puisista varastorakennuksista muodostuva ”Bryggen”, jossa nykyään sijaitsee hotelleja, ravintoloita ja kahviloita.

Retkelle ”Arktiseen Tromssaan” lähtee lähes puolet matkalaisista. Tänään katsellaan maisemia ja näköaloja sekä vieraillaan Jäämeren katedraalilla, jota on jo laivalta saatu ihailla kauempaa Tromssan sillan mantereen puoleisessa päässä.

Tromsdalin kirkko, joka paremmin tunnetaan Jäämeren katedraalina (Ishavskatedralen), on varmaankin Tromssan parhaimmin tunnettu rakennus. Sen sijainti mantereen puolella Tromssan sillan juuressa tarjoaa sille näyttävän aitiopaikan, mistä se näkyy kauas. Arkkitehti Jan Inge Hovigilla sanotaan olleen mielessään sekä ahtojäät että revontulet, kun hän suunnitteli tätä vuonna 1965 valmistunutta kirkkoa. Erikoinen, dramaattinen muoto on nähtävissä niin ulkona kuin katedraalin sisälläkin. Kirkko on kuuluisa paitsi arkkitehtuuristaan, myös mittavasta kolmionmuotoisesta lasimaalauksestaan, joka kattaa koko itäisen seinän.  Taiteilija Victor Sparren kuuluisa teos valmistui vuonna 1972 ja se on yksi Euroopan suurimmista lyijylasimosaiikeista.

Huomenna matkalaisilla on edelleen mahdollisuus osallistua retkelle. Toisella retkellä Tromssassa on tarkoitus katsastaa ”Elämään napapiirin pohjoispuolella” käymällä paikallisella huskyfarmilla sekä tutustumalla mielenkiintoiseen Polaria-keskukseen.

Tänä iltana on kuitenkin ensin vuorossa risteilyn päättäjäiset, joita isännöi kapteeni Mikko Partanen.

Asta / Kristina Katarina

 

14.7.2012, Risteilyn viimeinen päivä – Tromssa

Kauan odotettu Huippuvuoren risteily on nyt takana.

On ollut ilo saada tarjota uusia kokemuksia  arktisilla vesillä. Varmasti yksi mieleenpainuvin hetki oli käydä napajäätikön reunassa ja samalla myös ylittää 80 asteen leveyspiiri. Emme voi myöskään unohtaa Huippuvuorten mahtavia jäätiköitä ja eksoottisia kaupunkeja.

Paluumatkalla meripäivänä  oli myös mielenkiintoista katsella tyyntä merenpintaa jossa näkyi paljon valaita.

Tervetuloa kanssamme valloittamaan kiehtovaa maailmaa – toivottavasti tavataan vielä!

Mikko Partanen, päällikkö
m/s Kristina Katarina

Kun hieman eilistä tuulisempi päivä pääsee käyntiin Tromssassa, on ilmassa jo selvästi aistittavissa lähdön läheisyys. Kolmannes Huippuvuorten risteilijöistä lähtee vielä aamupäivän retkelle. Monet piipahtavat  kaupungilla  itsenäisesti. Vaikka suurin osa risteilyvieraista on lähdössä kotiin, aika moni – noin parikymmentä – jatkaa Katarinan mukana alas Norjan rannikkoa Bergeniin.

Kun valmistaudumme touhukkaasti jo uuden risteilyn alkuun, haluan kiittää lämpimästi kaikkia urheita Huippuvuorten matkaajia upeasta risteilystä! Me teimme sen, kävimme uskomattoman ylhäällä, napajäätikön reunalla sekä näimme ja koimme kaikki ne tärkeät paikat, joiden nimiä viikko sitten vasta ”makustelimme”: Ny Ålesund, Billefjord, Magdalena-vuono ja Longyearbyen. Olemme jälleen yhtä hienoa risteilykokemusta rikkaampia!

Niin on myös koko Kristina Katarinan henkilökunta, joista useimmille tämä Huippuvuorten käynti oli ensimmäinen. Me kaikki toivomme että viihdyitte seurassamme ja jäämme odottamaan uusia yhteisiä seikkailuja – Bon Voyage!