Kuusi meripäivää Atlantilla 14. – 19.3.2012


Keskiviikko 14.3 – ensimmäinen meripäivä.

”Selkeää. Idän ja koillisen välistä tuulta 7 – 11 m/s. Koillismaininkia….” Laivan leppeä keinunta vienossa koillistuulessa on nukuttanut karnevaalikansaa mukavasti ja ensimmäisen meripäivän aamu onkin melkoisen rauhallinen ja hiljainen Katarinan käytävillä. Yöllä on lisäksi ”menetetty” yksi tunti ja kun hektiset satamapäivätkin ovat ohi, nyt on hyvä nukkua vähän pidempään….

Kauniista aurinkoisesta meripäivästä halutaan kuitenkin nauttia, niinpä aika moni onkin löytänyt tiensä Nautiluksen takakannelle aamujumppaan: mikä onkaan parempi aloitus päivälle kuin aamuvenyttely vaihtuvalla merimaisemalla! Urheilullinen matkanjohtaja Antero on vetänyt aamuliikuntaa usein ja löytää nytkin hyvän rytmin merelliseen liikuntaan.  Ja mikä parasta, kaikkina meriaamuina on luvassa ulkoliikuntaa samaan aikaan.

Aamupäivällä muistellaan vielä Karibiaa: Pekka Hako luennoi mielenkiintoisesti ”Voodoon kiehtovasta maailmasta” ja Ira Multaharju puolestaan ”Jamaikalaisesta tanssista”; Iran tanssiluennolla pääsee myös kokeilemaan eksoottisia tanssiaskeleita ja rytmejä käytännössä.

Monipuolisen päiväohjelman lomassa näkee ulkokansilla risteilymatkustajia, jotka näyttävät virittäytyneen ”trans-atlantiseen” tunnelmaan: tuossa istuu pariskunta nauttien aamupäivän lempeästä auringonpaisteesta sekä taivaan ja veden huikaisevasta sinisyydestä. Rentouttavaan lukuhetkeen löytyy ulkokansilta niin ikään mukavia paikkoja. Ja tietenkin myös auringon otosta  pitää nauttia silloin kun paistetta on tarjolla!

Iltapäivän aktiviteetteihin kuuluu musisointia – Antti Vanninen & Jamset – ja visailua aurinkokannella. Varjoa hakevat voivat osallistua Dominon pelaamiseen Nautiluksessa yhdessä Hanneken ja matkanjohtaja Tainan kanssa. Ulkokannella matkanjohtajat Ulla ja Antero vetävät meribingoa osana meripäivien moniottelua: moniottelu on kaikkien kuuden meripäivän mittainen sarjaottelu, jonka tiimoilta kisataan erilaisissa seurapeleissä – ahkerimmin mukana olevat palkitaan.

Meridian Clubilla ahertaa joukko taiteilijoita – Lasse Kempaksen maalauskurssi on saavuttanut huikean suosion!

Kun kaunis, aurinkoinen päivä lopulta kääntyy illaksi, ulkokannella viipyilee vielä muutama matkaaja ihailemassa iltapilvien verhoaman auringon katoamista horisontin taakse Atlantiin.

Ruokailun jälkeen viihdykkeeksi on tarjolla ensinnä rivitanssia risteilyemäntä Hanneken johdolla. Tuomo Naumasen sointuvia  pianosäveliä voi kuunnella Café Katarinassa ja vähän myöhemmin  Saska Helmikallio esiintyy yhdessä laivan orkesterin kanssa Nautilus Loungessa.

 

Ensimmäinen kuudesta meripäivästämme on vierähtänyt miellyttävissä, rauhallisissa tunnelmissa – smooth sailing!

Terveisin – Asta Karhunen –  m/s Kristina Katarinan risteilypäällikkö

_____________________________________

Ensimmäinen aamu Atlantilla. Heräsin hytin ikkunasta sisään tulvineisiin auringonsäteisiin. Meri näyttäytyi komean sinisenä.

Karibianmeren turkoosi on muuttunut Atlantin koboltiksi. Meri hengittää juhlallisesti, sen pitkät ja tasaiset henkäykset herättävät kunnioitusta kahlitsematonta luontoa kohtaan.

Aamiaiselle mennessäni tapasin matkustajan, joka innoissaan kertoi valvoneensa kaveriporukassa laivan kannella pitkälti yli puolenyön.

Yhden aikaan yöllä Atlantti oli pirskauttanut tervetuliaisiksi vettä seurueen päälle. ”Saimme hienon kasteen Atlantilta”, riemuitsi öinen valvoja. Aamulla joku oli nähnyt lentokaloja ja valaan.

Aamupäivällä pidin Ira Multaharjun kanssa luennon voodoosta. Sen jälkeen vedimme tunnin kestoisen päiväklubin, jossa jatkoimme kuulijoiden kanssa vapaamuotoista ajatustenvaihtoa. Keskustelu oli välitöntä, yhteisöllisyys laivalla on vahva. Näitä luentoaiheisiin liittyviä keskusteluja kannattaa jatkaa.

Iltapäiväni hujahti taidemaalari Lasse Kempaksen piirustus- ja maalauskurssilla. Opettelimme hiilen avulla piirtämisen perusteita ja työskentelimme löytääksemme oikeat valöörit. Välillä piipahdin hieronnassa, joka kuuluu risteilyjeni vakio-ohjelmaan. Tällä kertaa vuorossa oli vyöhyketerapiaa, huomenna niska- ja hartiaseudun hierontaa. Nyt valmistaudun äyriäisillalliselle. Sen jälkeen suuntaan askeleeni laivan kannelle, jossa aion ihailla auringonlaskua ja silmänkantamattomiin jatkuvaa Atlanttia.

14.3.2012, Atlantilla matkalla Antiguasta Kap Verdelle Terveisin  – Pekka Hako, luennoitsija –

____________________________________

 

Risteilyn ensimmäinen kokonainen vuorokausi merellä kääntyy illaksi. Aurinko paistoi koko päivän ja komentosillan lämpömittari näyttää  edelleen 25 lämpöastetta. Koillispasaati puhaltaa tasaisesti etuvasemmalta. Venus ja jupiter loistavat vierekkäin läntisellä taivaalla.

Matkaa taitetaan vajaan neljäntoista solmun nopeudella. Auringonlaskun aikaan oli 1800 meripeninkulmaa edessä.

Meripäivinä aluksella on tapana pitää komentosillalla avoimia ovia. Komentosilta oli tänäänkin suosittu paikka. Huomaa, että suomalaiset ovat veneilykansaa. Monella on kokemuksia myös valtameriltä purjehdusmatkoilta.

Tämänpäiväiset kysymykset komentosillalla olivat tuttuja. Tavallinen ihmettelyn aihe on toisten laivojen vähyys. Yhtään laivaa ei ole tänään nähty kiikarilla tai tutkalla. Emme ole laivareitillä.

Tähystämisestä puheen ollen, etäisyys taivaanrantaan on lyhyempi kuin ihmiset yleensä ajattelevat. kompassiKomentosillan korkeudelta katsottuna horisontti on noin seitsemän meripeninkulman etäisyydellä.

Mereneläviä on sentään nähty. Lentokaloja liitää tämän tästä laivan vierellä. Myös delfiinejä ja valaita nähdään näillä vesillä.

Terveisin – Aku Kaikkonen –  m/s Kristina Katarinan päällikkö

Torstai 15.3 – Toinen meripäivä

Kaunis, aurinkoinen aamu Atlantilla: komentosillalta aukeaa sininen, kimalteleva maisema. Ensimmäinen perämies Marko Koivistoinen nauttii kahvikupillisen ja tähyilee aamuaurinkoiselle merelle. Tällaisena päivänä on mukavaa ajaa ns. kahdeksan – kaksitoista vahtia – rauhallisessa äärettömyydessä ei näy mitään yllättävää. Kapteeni Aku Kaikkonen ajopulpetin ääressä myöntelee – reitillämme ei ole tungosta, saamme seilailla lähes omassa ylhäisessä yksinäisyydessämme! Aku ja Marko arvelevat saavansa tänäänkin lukuisia vierailijoita, kun komentosillan portit avataan iltapäiväksi, jotta halukkaat pääsevät katselemaan laivan menoa ”brykalta”.

Konetoimistossakin on meripäivänä rauhallista. Konepäällikkö Markku ”Kaapo” Suhonen kertoo,  että päivät merellä ovat yleensä konemiehistölle ”helppoja”: liikkeelle lähdöt ja satamiin tulot sen sijaan vaativat monenlaisia toimenpiteitä ja erikoistilanteisiin valmistautumista. Alhaalla konevalvomossa  ajavat vahtia ensimmäinen konemestari Tarmo Partia ja toinen konemestari Ville Wahlroos. Vielä vähän alempana, meluisassa pääkonehuoneessa, pauhaavat neljä Scoda Sulzer – pääkonetta, tehoiltaan yhteensä noin 13 000 kilowattia eli 17 000 hevosvoimaa! Jos ylhäällä komentosillalla on aurinkoisena meriaamuna rauhallista, kertoo konehuoneen tasainen moottorien jyly, että eteenpäin mennään voimalla.

Meripäivien aktiviteetit jatkuvat. Aloitetaan jälleen aamuvoimistelulla takakannella – sää ei voisi olla parempi, lämmin miellyttävä auringonpaiste hellii jumppareita. Aamupäivän luennolla Pekka Hako kertoo ”Atlantiksen arvoituksesta” , minkä jälkeen on vuorossa Ira Multaharjun tanssitunti, teemana tänään Kuuba.

Lounaan jälkeen on luvassa kansitanssit: Antti Vanninen & Jamset yhdessä Saska Helmikallion kanssa laulattavat ja tanssittavat risteilyvieraita kuudennen kannen  ”ahterissa”. Ja kun vielä kansibaarikin on auki, tunnelma on kuin eksoottisella, kesäisellä tanssilavalla!

Viileämpi vaihtoehto löytyy jälleen sisältä Nautilus Loungesta, missä pelataan Hanneken johdolla Yatzia. Meridian Clubilla ahkeroivat maalauskurssilaiset Lasse Kempaksen johdolla.

Myös eilen alkanut ’meripäivien moniottelu’ jatkuu. Toisena kisapäivänä Antero ja Ulla ovat laatineet osanottajille suunnistusradan; pian innokas laivasuunnistajien  joukko on jo etsimässä rasteja eri puolilta laivaa!

Kello viideltä kokoontuu kahvilaan väkeä Päällystön kyselytunnille. Vaikka komentosillallakin moni on päässyt kapteenin ja perämiesten juttusille, riittää Aku-kipparille kysymyksiä ja kommentteja.

Ja niin aurinko on jälleen näyttänyt vajoavan Atlantiin. Toisen meripäivän illan ohjelman teemana on Juice Leskinen – laivan orkesteri yhdessä risteilyemäntä Hanneken kanssa esiintyy.

Toinen päivä kuudesta on ollut mitä miellyttävin!

Terveisin – Asta –

_________________________________

Seuralaisia ulapalla

Tänään iltapäivällä järjestettiin päällystön kyselytunti, jossa vastailin kysymyksiin parhaani mukaan. Kysyttiin muun muassa kuinka paljon laivaa laituriin ajaessa erilainen automatiikka auttaa. Laiturista lähtö ja siihen tulo on kuitenkin täysin käsityötä. Laivassa on kaksi peräsintä ja kaksi pitkittäissuunnassa olevaa potkuria, joita ristiinkäyttämällä saadaan aluksen perä liikutettua sivusuunnassa haluttuun suuntaan. Lisäksi keulassa ja perässä on sivupotkuri.

Kapteenin vihkimisoikeus tuli tänäänkin esille. Sitä ei suomalaisella merikapteenilla ole, joten naimisiinmenoa varten täytyy ottaa oikein valtuuksin varustettu henkilö laivalle mukaan. Niin jotkut ovat tehneetkin.

Erilaiset kulutukset ja kustannukset kiinnostivat matkustajia sekä se kuinka aikaisin risteilyn satamapaikat täytyy varata. Risteilyreittien suunnittelu  ja uusien kohteiden tarkastelu on jatkuva prosessi, jonka yhtiössä hoitaa toimitusjohtaja. Tavallisesti risteilykokonaisuus on valmiina noin vuosi etukäteen. Tällöin pitää olla selvillä paitsi laivan aikataulu, myös muonitus, retket kohteissa, polttoaineen saanti ja lennot vaihtokohteisiin.

Eri satamia on vuodessa kymmeniä, joten merenkulkijan näkökulmasta liikennealue on mielenkiintoinen. Lisäksi aikataulut helpottavat oman elämän järjestämistä. On helppoa suunnitella loma-ajan käyttö, kun tietää tunnin tarkkuudella milloin se alkaa ja päättyy. Jos laiva ei liikennöi säännöllisellä linjalla vaan hakurahtiliikenteessä, kuten suuri osa rahtilaivoista,  niin loman alku ja loppu ei välttämättä ole tiedossa viikkojenkaan tarkkuudella.

Merinäköala täydentyi tänään valashavainnoilla. Lisäksi näimme tutkassa toisen kulkijan menossa etelä-Amerikkaan. Mistä tiesimme mihin se oli menossa? Kuten oma aluksemme, toinen laiva oli varustettu AIS-laitteella, joka antaa tietoja toisille aluksille mukaan lukien laivan määräsatama. Merenkulun viranomaiset voivat lisäksi seurata laivan liikkeitä satelliittiperustaisen laitteen välityksellä.

Iltakahdeksalta laivan aikaa matkaa oli jäljellä 1450 meripeninkulmaa. Sää on ollut aurinkoinen ja ennusteen mukainen. Tuuli puhaltaa koillisesta seitsemän metriä sekunnissa ja lämpöä on 25 astetta. Huomenna on odotettavissa samanlaista säätä.

Terveisin – Aku –

__________________________________________________________________________

Kristina Katarina suuntaa jälleen ensi talvena Karibialle. Seuraava Atlantinylitysmatka ajoittuu mukavasti joulun aikaan. Lähtö 19.12.2012.

Tutsutu risteilyn ohjelmaan ja varaa ainutlaatuinen joulumatka Kap Verden saarille, purjehdukselle yli Atlantin ja Itä-Karibian saarille!  Täältä löydät risteilyn tarkemman esittelyn.

___________________________________________________________________________

Perjantai 16.3 – Kolmas meripäivä

Leppeä koillismaininki rytmittää kulkuamme aurinkoisella Atlantilla. Kolmantena meripäivänä Pekka Hakon aamuluennon aihe on sopivista sopivin – Meri taiteilijoiden innoittajana. Kautta aikojen meri on innoittanut niin maalareita, muusikoita kuin sanantaiteilijoitakin … Katarinan matkalaisiakin se inspiroi, kuten käy ilmi seuraavasta, nimettömästä tuokiokuvasta:

”Miehet nojaavat reelinkiin, niitä näitä juttelevat. Aurinko polttaa selkää. Keula soutaa –    ylös, alas, kohauttaa pärskeet. Lentokalat, merenkorennot, piirtävät kaaria kuin helminauhoja meren sinisiin, valkeaharjaisiin vuoriin.

Koillisessa nousee vaahtopää – iso, outo – hetken perästä, lähempänä, häivähtää tumma selkä. ”Hei, siellä on joku!” Kohta on laivan rinnalla … valaan hyppy! Puhdas,  jyrkkä kaari. Vielä hyppy, toinen – jo perän takana, katoavat valaat länteen. Meri elää.”

Oliko siellä valas? Oliko se noin lähellä? Vai oliko se vain runoilijan toiveissa….

Tänään Katarinalla on erityinen päivä – vietetään näet ”kultaista 60-lukua”! Valmistautumisen voi aloittaa esimerkiksi Day Spa Maresta kosmetologi Jarnan peilin äärestä tai kampaaja Marin tuolista. Spahan onkin puolilta päivin kokoontunut iloinen joukko naisia ”Hyvän olon tuokioon”, jossa tänään aiheena siis 60-luvun kampaus- ja meikkivihjeet. Hemmottelutuokiota juhlistetaan kuohuviinilasillisella. Mukana on mm. Raili Vinberg, joka kertoo risteilyn sujuneen hienoissa tunnelmissa. Ystävättärensä kanssa risteilevän Railin matka on toinen Kristina Cruisesilla, ensimmäisen hän teki Kristina Reginalla Punaisellemerelle. Myös Leena Rouhiainen kertoo olleensa Reginan Egyptin / Jordanian risteilyllä miehensä kanssa ja nyt Rouhiaiset nauttivat Atlantin ylityksestä. Kristiina Peltola on päässyt kosmetologi Jarnan osaaviin käsiin – Kristiina ja miehensä ovat niin ikään olleet aiemmin Reginalla ja toteuttavat nyt unelmaansa valtameren ylityksestä.

60-luku näkyy tänään myös teemaillallisella. Noutopöytään on katettu monenlaisia klassikko-herkkuja:  alkuruokapöydässä on vasikan aladobia, hyytelöityä ahventa ja tietysti katkarapu-cocktail. Lämminruokavadeilla on tarjolla vaikkapa wieninleikettä tai ’kuhaa Walewska’. Entä miten olisi jälkiruoaksi ’Charlotte Russe’? Juuri ennen ovien avaamista seisovat ”asemissa” ravintolapäällikkö Heidi Mettälä, sekä tarjoilijat Sanna Piazza ja Pertti ”Pedro” Halme – kaikki kolme tietenkin asianmukaisesti 60-luvun henkeen sonnustautuneina.

Ilta jatkuu ”flower power” –tunnelmissa. Nautilus Loungessa kovasti Laila Kinnusen näköinen risteilyemäntä Hanneke kertaa 60-luvun historiaa. Tunnelmallisen kertoilun katkaisee välillä musiikki – laivan orkesteri Jamset saa solistikseen myös Ira Multaharjun ja Hanneken – tutut suomalaiset ja ulkomaiset kauden klassikot saavat tanssilattian täyttymään; twistataan ja haikaillaan jälleen San Franciscoon…  Värikkään juhlaväen joukosta valitaan parhaiten teeman henkeen pukeutunut. Tanssin lomassa ”kukkaiskansaa” virtaa myös ulkokannelle nauttimaan lempeästä yöilmasta.

Näin on kolmaskin meripäivä mennyt suotuisien tuulien siivittämänä. Kaunis, aurinkoinen sää on ollut seuranamme – ja näyttäisi siltä, ettei suurta muutosta ole odotettavissa.

Terveisin – Asta –

_______________________________________

Kolmas päiväni merellä täyttyi ohjelmalla. Aamupäivällä pidin luennon merestä taiteilijoiden innoittajana, ja puolenpäivän aikaan jatkoimme Päiväklubissa vapaamuotoista keskustelua matkustajien kanssa. Paikalla oli taas 30-40 henkilöä, ja keskustelu oli innostava. Kerta kaikkiaan mukavia matkakumppaneita!

Iltapäiväni hurahti Lasse Kempaksen maalauskurssilla, jossa tutustuimme laveerauksen ja laseerauksen saloihin sekä kubistiseen tyyliin. Lasse osaa kertoa perusasiat napakasti. Akvarellimaalaus on herkkää puuhaa, vasta parin tunnin jälkeen käsi alkoi jo hieman seurata ajatusta. Maanantaina on taidenäyttely, jossa esitellään kättemme töitä.

Illalla oli 1960-luvun teema. Buffet Polariksessa, laivan käytävillä ja kansilla sekä myöhemmin Nautilus Loungessa hiippaili hauskoja hippiasuisia hahmoja.  Myöhäisillalla Atlantin tähtitaivaan alla laivan kannelta kuului yhteislaulua. Eilen kävimme isolla joukolla tutkimassa tähtitaivasta, ja sama on tarkoitus tehdä huomenna, jos sää on kirkas.

16.3.2012, Atlantin yössä, ylityksen puolivälissä – Pekka –

_____________________________________________

…ja alkumatka vaihtuu loppumatkaksi. On puoliyö ja olemme reitin puolivälissä. Suunta on suoraan itään. Sitä on käännetty viisi astetta oikealle siitä lähtien kun otimme suunnan avomerellä kohti Kap Verdeä. Lyhintä reittiä matkatessa, tulemme muuttamaan suuntaa yhteensä kymmenen asteen verran.

kompassiPerjantai on sujunut suunnitelman mukaan. Sää on myös ollut suotuisa. Aurinko paistoi sopivasti ja tuuli pysyi odotetussa lukemassa. Se on tällä hetkellä seitsemän metriä sekunnissa koillisesta ja ilman lämpötila on 23 astetta.

Odotan innolla Mindeloon ja Praiaan tuloa.

Aku Kaikkonen

______________________________________

Lauantai 17.3 – Neljäs meripäivä

Komentosilta on aina miehitetty. Perämiehet ajavat sekä satamassa että merellä neljän tunnin mittaisia vahteja. Päätehtävä on luonnollisesti aluksen turvallisen kulun varmistaminen. Vahtiperämiehellä on käytettävissä kaksi tutkaa, jotka osoittavat vedenpäälliset maalit kuten toiset alukset, merimerkit ja rannanmuodot.

Oheisessa kuvassa näkyy miltä tutkakuva näyttää kun maaleja on näkyvissä hieman enemmän kuin täällä keskisellä Atlantilla. Kristina Katarina on saapumassa Bosborin salmeen Turkissa. Liikennettä on paljon, mutta se sujuu hyvin. Laivalla oleva luotsi sopii liikenteenohjauskeskuksen sekä muiden laivojen kanssa marssijärjestyksestä. Lopulliset ratkaisut aluksen navigoinnista tekee kuitenkin päällikkö.

Viiden aikaan iltapäivällä jäljellä on 800 meripeninkulmaa. Sää oli tänäänkin hyvä ja samanlaista on odotettavissa huomiseksi.

Aku Kaikkonen

___________________________________________________

Neljännen meripäivän aamu valkenee yhä vaan leppoisana – meitä jo useita päiviä lempeästi tuuditellut koillistuuli saattelee kulkuamme edelleenkin ja miellyttävän lämmin aurinkoinen sää jatkuu. Mutta hei – mehän olemme jo tulleet yli puolimatkan, olemme siis lähempänä Praiaa kuin Antitguan St. Johns’ia, jossa viimeksi laivan köydet irrotettiin laiturista.

Niinpä onkin ihan paikallaan alkaa tutustua seuraavaan kohteeseemme, Kap Verdeen. Matkanjohtaja Minna Särmö, joka oli mukana saarilla jo Kristina Reginalla muutamia vuosia aiemmin, on valmistellut mainion tietopaketin Kap Verdestä. Tänään hän kertoo sanoin ja kuvin historiasta ja politiikasta ja huomenna on luvassa maantietoa ja kulttuuria.

Matkanjohtajilla on monenlaista roolia meripäivinä. Ennen kuin väki kokoontui kuuntelemaan Minnaa Nautilus Loungeen, oli kollega Antero Pehkonen jo vetänyt aamujumppaa ulkokannella. Myöhemmin iltapäivällä Antero yhdessä Ulla Ticklenin kanssa jatkaa meripäivän moniottelua. Ja silloin kun matkanjohtajatiimi ei ole toteuttamassa ohjelmaa, he ovat valmistelemassa kohdeinfoja ja tutkimassa tulevia satamia ja retkiä.

Pieni kurkistus laivan eri osastoille meripäivän edetessä kertoo, että kuljetushenkilöstön – kansi- ja konemiehistön – lisäksi tarvitaan monta eri alan asiantuntijaa ja heidän välilleen saumatonta yhteistyötä, jotta tämänkin päivä merellä sujuu suunnitelmien mukaan.

Henkilö, joka vaikuttaa kaikilla osastoilla, on laivan intendentti. Roger Silfvastin toimisto onkin yksi laivan ”hermokeskuksista”. Intendentti on koko laivan talouspuolen eli hotelli-, ravintola ja viihdeosastojen esimies ja hän suunnittelee sekä viime kädessä paljolti myös vastaa laivan kaikista ostoista. Skaala on laaja: Roger miettii tulevan kevään ja kesän varalle containerien, ”konttien” tilavuuksia ja rekkalastien purkuihin sopivia satamia; hän voi kertoa meille vaikkapa että Katarinalla kulutetaan maitoa n. 18 000 litraa vuodessa; tilattiinpa laivaan sitten oliiviöljyä tai rantamekkoja, tilaus lähtee intendentin tietokoneelta.

 

 

Purserintoimistossa työskentelevät purseri Kati Savolainen ja henkilöstöpurseri Tiina Oljakka. Katilla on suuri joukko eksoottisia viranomaistuttavia, purseri näet ottaa vastaan satamissa paikalliset viranomaiset heti kun laiva on kiinnittynyt laituriin. Meripäivinä sekä Katilla että Tiinalla on paljon erilaista ”paperi- ja tietokonetyötä” tehtävänään. Normaalien päivärutiinien lisäksi purserien tehtäviin kuuluvat esim. inventaariot ja miehistön palkka-asiat ; lisäksi purserintoimistossa ajatukset on osittain jo tulevassa risteilyssä ja vaikkapa alkukesän huoltopäivissä.

 

 

 

Hotellin eli hyttipuolen esimies on päähyttiemäntä Hanna Casale. Hanna kertoo, että meripäivät ovat hyttiosastolla ”raukeita”, varsinkin kun meno on ollut näin tasaista. Hanna ja kuusi hyttisiivoojaa sekä 2 pesulanhoitajaa vastaavat siitä, että hytit pysyvät siisteinä ja viihtyisinä. Rauhallisten rutiinien meripäivien vastakohtana ovatkin sitten vaihtosiivouspäivät, joiden onnistumisen takaa päähyttiemännän etukäteen huolella mietitty suunnitelma.

Laivan sairaanhoitaja kiittelee kysymästä ja kertoo hänkin, että ylitys on sujunut erittäin hienosti. Olemme saaneet osaksemme hyvää, tasaista säätä, joten esim. meritaudista ei ole toistaiseksi kenenkään tarvinnut kärsiä. Kausiflunssakin taitaa olla jo enimmäkseen ohi. Raija on tavoitettavissa 24 h vuorokaudessa, lisäksi pitkän merimatkan vuoksi laivalla on mukana – tukena ja turvana – myös lääkäri, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Pauli Haapsaari.

—————————————————-

Laivan orkesterin Jamsetin ja Saska Helmikallion isännöimät kansitanssit saavat kauniina päivänä jälleen suuren suosion! Takakannella tanssin pyörteissä nähdään myös risteilyemäntä Hanneke Helminen. Risteilyemäntä on laivan ”seremoniamestari”, hän on kaikessa mukana, aamusta myöhään iltaan. Ja neiti Helmisestä nähdään, että hän todella rakastaa työtään: heti aamusta saadaan nauttia hänen iloisista kuulutuksistaan ja päivän mittaan hänet tapaa johtamasta ja osallistumasta kaikenlaiseen toimintaan laivalla. Illan tullen hän on usein paitsi juontamassa iltaa myös laulamassa orkesterin solistina lavalla. Näkyvän työpanoksensa lisäksi, risteilyemännällä on myös runsaasti toimistotyötä, mm. risteilyohjelmalehtisten kokoonpano.

Risteilyn kuluessa on saatu nauttia FM Ira Multaharjun tanssitunneista, mielenkiintoisista luennoista ja upeasta laulusta. Monitaitoinen kulttuurintutkija ja laulaja Ira on laivalla kuin kotonaan – hän on tarvittaessa toiminut luontevasti myös matkanjohtajana. Neljännen meripäivän iltana saadaan jälleen kuulla Iraa esiintymislavalla, tällä kertaa on ohjelmassa Merten laulut.

Terveisin – Asta –

Sunnuntai 18.3 – viides meripäivä

Viides päivä merellä. Se, että ylittää meritse Atlantin ei sinänsä ole ainutlaatuista. Mutta se on kova juttu, että voi keskellä Atlanttia istuskella saunan lauteilla, sihauttaa kauhasta vettä kiukaalle ja ihailla löylyhuoneen ikkunasta laivan kahdeksannelta kannelta avautuvaa valtameren äärettömyyttä.

Saunaelämyksen kruunaavat lauteilla ja vilvoitteluparvekkeella käytävät syvälliset keskustelut. Kenelläkään ei ole kiire. Kaikki saavat suunvuoron ja kaikkia kuunnellaan.

Saunan pyhyys ja valtameri kietovat yhteen niin menneet ja tulevat kuin toteutuneet ja toteutumattomat tapahtumat.  Se on ainutlaatuinen tunne. Meri on sulkenut meidät sisäänsä niin voimakkaasti, että yhtäkkiä vain havahtui, kuinka olemme sulautuneet meren pulssiin.

Laiva hengittää aaltojen rytmissä, ja me laivalla osaamme alitajuisesti ennakoida toistuvan sykkeen: ensin kuusi aaltoa ja sitten pieni tyhjiö, joka vetää mukaansa seitsemännen aallon, sen korkeimman.

Meri on suuri tuntematon. Siinä on yhtä aikaa läsnä vapaus ja vieras todellisuus. Aamulla 9-vuotiaaan pojan tokaisussa kiteytyi matkalla olemisen perimmäinen tarkoitus: ”En halua tulla perille.”

Meri kuroo hetkessä umpeen vesivanan, jonka laiva sen iholle viiltää.

Pian näyttää siltä kuin kukaan ei olisi kulkenut tätä tietä, ja silti matkantekomme yhtyy meren vuosisataisiin vanavesiin. Uurteinen meri kannattelee meitä harteillaan muutaman päivän, jotka meren omassa elämässä ovat silmänräpäys. Kuinka kauan veden kiertokulku jatkuu?

Kuinka nopeasti vesi vaihtuu? En tiennyt, että horisontti on vain kolmentoista kilometrin päässä. Allamme on muutaman kilometrin syvyinen merenalainen elämä, tumma ja ihmiselle tuntematon.

Illan hämärtyessä nainen katsoo laivan takakannella horisonttiin ja

sanoo: ”Meri on niin terapeuttinen. On kuin olisi paratiisissa.”

Ilta-aurinko leikittelee pilvien kanssa. Sen raamatulliset säteet levittäytyvät pilvien lomitse meren ylle. Aurinko maalaa kultakehyksensä pilven reunaan.

Ikuinen kulku / ylitse valtameren / ajaton kierto / kukkaan puhkeaminen / valon laskeutuminen.

18.3.2012, Atlantin pulssin syleilyssä – Pekka

_________________________________

Kristina Katarinan keulassa, hieman vesirajan alapuolella on viisi metriä pitkä uloke eli keulabulbi. Ulkonäöstä ei uskoisi että sellainen pyöreäpäinen möykky voi olla eduksi polttoainetaloudelle, mutta se vähentää laivan kulkuvastusta merkittävästi.

Laivan kulkiessa eteenpäin, keulassa syntyy aalto aiheuttaen vastuksen joka laivan pääkoneiden on voitettava.

Kuten laivan keula, myös bulbi nostaa aallon laivan ollessa liikkeellä. Mitoittamalla bulbi oikein, sen tuottaman aallon harja osuu laivan keulan aiheuttaman aallon pohjalle. Tällä tavoin näiden kahden aallon vaiheet ovat vastakkaisia ja ne kumoavat toisensa. Aaltovastus pienenee ja alus kulkee vähemmällä koneteholla.

Bulbi toimii sitä tehokkaammin mitä isommasta ja nopeammasta aluksesta on kysymys. Se on käytössä melkein kaikissa matkustajalaivoissa.

Yhdeksältä illalla taivalta on jäljellä 430 meripeninkulmaa. Matka on edelleen sujunut suunnitelmien mukaan.

Aku Kaikkonen

__________________________________

Viidennen meripäivän aamuna Katarinan leipomon ikkunoista kuudennelta kannelta näkyy jälleen sininen, aamuauringossa kimalteleva valtameri. Tuuli on siirtynyt koillisesta aavistuksen itään, mutta sitä ei pehmeästä menosta huomaa. Leipuri Ville Kansanniva ja kollegansa Tuula Rautanen ovat taikoneet leipomon pöydälle herkullisen näköisiä tuotteita! Ville kertoo, että leivokset ovat matkalla Café Katarinaan, jossa on päivittäin tarjolla – ei seitsemää, vaan kahdeksaa eri sorttia makeita kahvileipiä. Niin, ja yhden risteilyn aikana ei sama herkku saa olla esillä kuin kerran… Makeiden unelmien lisäksi leipomossa leivotaan päivittäin monenlaista pullaa, erilaista vaaleaa ja tummaa leipää, pitsoja ja piiraita. Myös gluteiinittomia tuotteita valmistetaan.

Lisää henkilökuntaa, joka ei näy risteilyvieraille, löytyy vaikkapa laivan pesulasta. Siellä Niina Virtanen ja Raisa Rajala huoltavat päivittäin matkustajien ja henkilökunnan pyykkiä, esimerkiksi kahden viikon risteilyn aikana pestään ja mankeloidaan noin 700 lakanaa. Työ kakkoskannen keulassa luistaa mukavasti musiikkia tai joskus äänikirjaa tai kielikurssia kuunnellen.

Osa kansiosaston eli ”täkkäreiden” työstä meripäivinä tapahtuu laivan sisällä. Nopsajalkainen pursimies, ”poosu” Jari Vuori mukavassa Kippari Kalle-lakissaan vilahtaa silloin tällöin myös ulkokansilla, missä hänet tavoitin tänään kiillottamassa uima-altaan reunuksia.

 

 

– – –

Usean meripäivän aikana matkalaisille on ehtinyt muodostua tiettyjä rutiineja ja tapoja viettää aikaa. Kauniilla säällä ulkokannet vetävät puoleensa lähes kaikkia. On kuitenkin niitäkin, jotka nauttivat laivan sisätilojen viileydestä luentojen ja ruokailuhetkien jälkeenkin. Maalauskurssilaiset ahertavat päivä toisensa jälkeen yhdeksännen kannen Meridian Clubilla; Helena Hautajärvi on lähtenyt risteilylle Rovaniemeltä ja sanoo, että maalauskurssi on mainio tapa viettää meripäiviä. Kerrosta alempana, Day Span Maren kuntosalilla, tapaan Jari Ylälahden polkemassa cross-traineria ja jutustelemassa laivan hierojan ja kunto-ohjaajan, Tiina Rouvalin kanssa. Jari mainitsee, että oli valinnut tämän risteilyn juuri usean meripäivän takia: rentoutuneen ja iloisen näköinen herra kehaisee, ettei kännykkä ole häirinnyt lomailua – kun keskellä Atlanttia ei ole kenttää! Ja mikä parasta, meripäivien kuluessa Jari on saanut viritettyä kuntosaliharjoittelun uudelleen.

 

Kuudennen kannen aulassa, flyygelin ääressä, istuu nuori taitava soittaja. Mikael Jalovenko, 11 vuotta, käy soittelemassa päivittäin ja aina ilmaantuu paikalle muutama kuulija kauniille sävelille. Mikael kertoo harrastaneensa pianonsoittoa nelisen vuotta.

Meridianin maalauskurssilta tai flyygeliä soittamasta voi usein tavoittaa myös risteilyn toisen luennoitsijan. Tietokirjailija Pekka Hako on Kristina Cruisesin risteilyllä luennoimassa jo yhdeksättä kertaa. Musiikki- ja kulttuuriluentojensa lisäksi Pekka on pitänyt meripäivinä yhdessä Ira Multaharjun kanssa ”Päiväklubia”, jossa on keskusteltu Pekan ja Iran luentojen aiheista.

– – –

Stella Henriksson on valinnut ulkokannelta mukavan suojaisen seinustan. Hän laskeskelee risteilleensä Kristina Cruisesilla parikymmentä kertaa. Nauraen Stella lisää olevansa varmasti risteilyn vanhin matkustaja.

 

Risteilyn nuorin matkustaja sen sijaan on neiti Lotta Pyysalo, joka täyttää syksyllä neljä vuotta. Lotta on ehtinyt tällä risteilyllä paljon, hän oli mm. jakamassa äitinsä Liisan kanssa kolmatta sijaa karnevaalien naamiaiskilpailussa Antigualta lähdettäessä.

– – –

Paluumatkamme Karibialta yli Atlantin on edennyt viidennen meripäivän iltaan. Luvassa tänä iltana on Euroviisu-säveliä, risteilyemäntä Hanneke ja Jamset esiintyvät. Iltaa voi vielä jatkaa vaikka tanssien, Saska Helmikallion sointuvaa tangoääntä kuunnellen.

Terveisin – Asta –

Maanantai 19.3 – kuudes meripäivä

 

Lähestyttäessä Kap Verden saaria ja laivareittejä komentosillan VHF-puhelimesta alkaa kuulua toisten aluksen ilmoituksia satamaviranomaisille ja toisille laivoille. Vilkaisu elektroniseen merikarttaan, johon saadaan myös toisten laivojen sijainnit, näyttää että liikennettä on menossa etelä-, ja pohjois-Amerikkaan sekä eurooppaan. Näköetäisyydelle ei kuitenkaan tänään tullut yhtään kulkijaa.

Tänäänkin komentosillan ollessa yleisölle avoinna, kysyttiin käytetäänkö laivalla merikarttoja ja kirjoitetaanko lokikirjaa. Merikartat ovat edelleen pääasiallinen navigointiväline, eli ilman elektronista karttaa voisimme liikennöidä, mutta merikartat ovat välttämättömät olla aluksella ja niihin merkitään laivan paikka tietyin väliajoin.

Saaristossa ajettaessa paikka merkitään usein ja täällä Atlantilla vähän harvemmin. Kummassakin tapauksessa kuljettu reitti voidaan osoittaa kartasta, koska kartan merkinnät pyyhitään vasta satamaan saavuttua.

Merikarttoja on laivassa noin viisi sataa kappaletta. Niihin tehtävät korjaukset saapuvat laivalle ja päivitetään karttoihin joka viikko. Tyypillisiä muutoksia ovat merimerkkien muuttuneet paikat tai uusi syvyyslukema.

Lokikirjaan tehdään kulussa ollessa merkintä jossa todetaan viikonpäivä, päiväys, ilmanpaine, sää, tuulen suunta ja nopeus, kellonaika, kompassisuunta, eksymä, eranto, ohjattu tosisuunta, suunta pohjan suhteen, kuljettu matka, hyrräkompassisuunta, ja kulkuvalojen palaminen.

Vastaavalle riville lokikirjan oikealla sivulle kirjataan havainto, joka tavallisimmin on laivan sijainti.

Lokikirjaan tehdään merkintä sopivin väliajoin sekä aina suuntaa muutettaessa. Täällä avomerellä merkintä tehdään kahden tunnin väliajoin. Säätiedot kirjoitetaan neljän tunnin väliajoin vahtivuoron lopussa.

Lokikirjaan tehdään myös merkinnät laivan olennaisista toiminnoista kuten harjoituksista.

Kristina Katarinan konemestarit kirjoittavat lokikirjaa vastaavaa konepäiväkirjaa.

Jos laivan liikkeitä halutaan tarkastella jälkikäteen, laivan sijainti, monien laitteiden toiminta sekä komentosillalla käyty keskustelu taltioituu Voyage Data Recorder -laitteeseen. Se on pesukoneen kokoinen tallennin komentosillalla, josta tärkeimmät tiedot lähtevät edelleen tallennettaviksi niin sanottuun mustaan laatikkoon.

Musta laatikko (oikeasti oranssi) on komentosillan päällä standardibrygalla, jota myös apinasaareksi kutsutaan.

Avomerinavigointia varten laivan katsastusvarusteisiin kuuluu sekstantti, jonka avulla saadaan laivan paikka määritettyä riittävällä tarkkuudella riippumatta sähköisistä navigointivälineistä. Mittaamalla taivaankappaleen korkeus horisontista, pystytään sijainti määrittämään taulukoiden avulla.

Aku Kaikkonen

_________________________________

Onko nyt jo todella kuudes päivä merellä? Aika on mennyt kuin siivillä – ja vielä pitäisi ehtiä niin paljon! Tänään onkin touhukas ja kiireinen päivä; ohjelmassa on taidenäyttelyn avajaisia, merimarkkinoita ja illalla vielä Atlantin ylityksen kunniakirjojen jako.

Päivä alkaa kuitenkin jo tutuilla rutiineilla: miten hienoa on ollutkaan aloittaa kaikki aurinkoiset meripäivät ulkokannen aamuvenyttelyllä! Jälleen kerran on myös saatu kuunnella Pekka Hakon mielenkiintoista luentoa, tällä kertaa Kap Verden musiikista. Ja koska huomenna, siis jo huomenna, ollaan Kap Verdellä, on aamupäivän ohjemassa myös retki- ja kohdeinfoa.

Puolen päivän aikaan alkaa viidennen kannen aulassa alkaa tapahtua. Jo eilen Lasse Kempaksen maalauskurssilaiset ovat ripustaneet aulan seinille töitään ja tänään on puheiden ja kuohujuoman aika. Innokkaat kurssilaiset ja runsaasti muuta yleisöä on paikalla kuuntelemassa Lasse Kempasta, joka kertoo hauskoin sanankääntein kurssilaisten edistymisestä. Lasse avaa myös kilpailun – tarkoitus on demokraattisen äänestyksen avulla löytää paras maalaus. Kaikki halukkaat saavat äänestää ja tulokset julkaistaan illan Atlantin ylitys -juhlassa. Tyylikkään tilaisuuden kuluessa kuullaan myös pianomusiikkia, taitavina esiintyjinä Marko Ikonen ja Jari Ylälahti.

Kaikkien odottama iltapäivän tapahtuma ovat merimarkkinat.  Ja johan nyt onkin markkinat!

Oikeaan tunnelmaan päästään heti, kun mainio markkinalaulajamme Saska Helmikallio vetäisee tilanteeseen sopivasti  ”Työlkii ellää mut kaupal’ rikastuu”! Markkinaväelle on tiedossa jos jonkinmoista tapahtumaa: on erilaisia myyntipisteitä – ja hinnat on Atlantin edullisimmat, vakuuttaa markkinoiden väsymätön puuhamies, kauppaneuvos Hyttinen; on huutokauppaa – kauppatavarana mm. m/s Katarinan miehistön signeeraama reittikartta; markkinaravintola houkuttelee munkkikahveilla ja Katarinan poikakuoro laulaa; verenpaineensa saa mittautettua ostosten lomassa ja nähtiinpä markkinaraitilla epämääräinen pimeän pullon myyjäkin.

Markkinoiden kohokohta ovat tietenkin markkinaravit. Toto-toimisto on ottanut vastaan vedonlyöntejä ja Saska on luvannut antaa parhaat ravivihjeet. Markkinahumu huipentuu raviekspertti Anteron selostaessa unohtumattomasti kiihkeätä menoa!

– – – –

Sympaattinen artistivieraamme Saska Helmikallio kertoo viihtyneensä Atlantin risteilyllä ja Katarinalla todella hienosti! Vuoden 2005 Tangokuningas Saska on aiemmin esiintynyt muun muassa Ruotsin laivoilla ja hän on toistaiseksi julkaissut yhden levyn vuonna 2006. Vaikka Saska on parhaiten tunnettu tangolaulajana, käy häneltä mainiosti myös Rock ’n’ Roll.

– – –

Kuudennen kannen pääkeittiössä keittiöpäällikkö Niko Vuorinen valmistelee Atlantin ylityksen juhlaillallisen alkuruokia. Niko on kolmekymppisenä jo ”vanha” KC-läinen, hän tuli töihin Kristina Reginalle vuonna 2001 ja on ehtinyt nähdä monet vaihtuvat satamat ja juhlaillalliset. Urheilullinen Niko on monessa mukana, hänet nähdään usein vaikkapa KC-muotinäytöksen mallina. Tänä iltana Niko keittiötiimeineen tarjoilee valtameren ylityksen kunniaksi herkullisen erikoismenun  –  kylmäsavulohta, maissikananrintaa ja suklaa-fondantia.

– – – –

Viimeisen meripäivän ilta huipentuu itsenä valtamerten kuninkaan, Neptunuksen ja hänen viehättävän merenneito-seuralaisensa visiittiin! Charmikas Neptunus ja ihastuttava merenneito Meia nousevat laivaan jostakin uima-altaan takaa ja pian he ovat Nautilus Loungen lavalla! Risteilyemäntä Hanneke esittelee eksoottisille vieraille laivan kapteenin, Aku Kaikkosen. Kun tervehdysmaljoja on kohotettu, käy ilmi että syvyyksistä on seurattu suomalaislaivan menoa ja kummallisia ajanvietteitä ja kilpailuja. Niinpä Neptunus ja Meia soveltuvatkin mitä hienoimmin palkintojen jakajiksi niin Meripäivien moniottelun kuin maalauskurssin osaltakin. Kun palkinnot on jaettu, on vuorossa Atlantin ylittäjien diplomit. Iloinen ilta jatkuu Saska Helmikallion ja Jamsetin tahdittamana.

Terveisin – Asta –

Matkahaku

PURJELAIVARISTEILY
VÄLIMERELLÄ

lähtö 8.10.2016 * 1vko

TARJOUS 2 860 € (2hh)
1hh 3 590 € (norm 4 360€)

Sis. Lennot, risteilyn täysihoidolla & retket

ropax-risteilyt-laatikko

Uutiskirje- ja esitetilaus

Tilaa Kristina Cruises -uutiskirje sähköpostiisi ja esite kotiisi

Tilaa tästä >>

Kristina – risteilymatkanjärjestäjäsi

Risteily kanssamme on ennen kaikkea lomaa aikuiseen makuun. Tarjoamme laajasti erilaisia risteilylomia maailman merillä ja joilla. Yhteistä näille matkoille ovat sisältörikkaat kokonaisuudet, kiehtovat käyntikohteet, Kristinan kokeneet matkanjohtajat sekä mielenkiintoiset suomeksi opastetut retket.

X