Kanavaristeily Amsterdam – Berliini 8.-15.8.2014, lähettänyt Seppo Salminen

Print the page

Loppuviikosta otetussa kuvassa voinee havaita jonkinlaista tyytyväisyyttä matkaan.

Olipa jälleen onnistunut matka. Otsikko kanavaristeily jo herätti uteliaisuutta ja niinhän se osoittautui olevankin suurelta osin kanavissa matkaamista. Järjestelyt pelasivat hyvin. Perjantai aamulennon jälkeen meidät vietiin amsterdamilaisen kaupunkilounaan jälkeen laivalle iltapäivällä hyvissä ajoin. Miehistön ja oppaiden esittelyn jälkeen siirryimme syömään. Ja sitähän riitti sitten koko matkan eli tarjonta oli hyvää, runsasta ja hyvän palvelun kanssa jaettua. ’Ylensyömiseen’ alettiin jo tottua muutamassa päivässä. Useampikin matkustaja vilkuili kelloaan ja totesi, että kohta päästään taas syömään.

Lauantaina alkoi sitten varsinainen matkanteko. Aamupäivällä oli kyllä ensin Amsterdamin kiertoajelu, jonka laistimme koska olimme jo pääsiäisen Reinin – risteilyllä samalla kierroksella.

Matkaa tehtiinkin sitten tasaiseen vauhtiin. Maisemia ehti hyvin katsella ja kun kanavassa oltiin, niin maisema oli niin sanotusti lähellä. Ellei nyt sattunut olemaan tiivistä rantapuustoa aitana.

Kiertoajeluja oli päivittäin. Osallistuminen oli tietysti vapaaehtoista. Aika usein laiva etenikin kiertoajelun aikaan jo seuraavaan pysähdykseen. Mekin laistimme Amsterdamin lisäksi Potsdamin kiertoajelun koska silläkin välillä edettiin kanavalla aika paljon. Oltiin myös entisen Itä-Saksan alueella eli oli kiinnostavaa vertailla maisemia lännen ja idän välillä. Itselleni jäi kuva, että itäpuolella oli huomattavan isosti viljelyksiä ja länsipuolella oli tiivistä asutus- / teollisuus- / kaupallismaisemaa.

Välillä kiertoajeluihin saatiin vielä uutta sisältöä kun etsittiin toiseen paikkaan siirtynyttä laivaa, mutta huvin puolelle sekin meni.

Ja sitten taas syötiin…

Kiertoajeluista itselleni jäi mieleen erityisesti Wolfsburg, jossa Volkswagenin historian sanotaan alkaneen. Paikalla oli edelleen iso tehdas. Viereen oli rakennettu mammuttimainen teemapuisto vieraille. Siellä saatoit perehtyä Volkswagenin historiaan niin kuin myös yleensä autojen kehitykseen. Jokaiselle konsernin mallille oli oma teemarakennus. Kiinnostavinta oli kaksi pyöreätä verkkoseinäistä korkeata tornia. Sinne tuotiin hihnalta valmiit autot ja hissi nosti ne kerroksiin lokeroihinsa. Täältä sitten (ainakin saksalaiset) ostajat voivat hakea autonsa suoraan tehtaalta. Talossa oli ns. luovutushalli, jossa rekisterikilvet ruuvattiin paikalleen ja asiakas sai ajaa itse autonsa ulos. Kaupallista toki, mutta upea alue kuitenkin.

Siltoja oli matkalla 988 ja jotkut tosi matalia

Toinen mieleenpainuva oli Zollvereinin hiilikaivosmuseo. Vanhan kaivoksen maanpäälliset osat oli entisöity, puhdistettu ja avattu museoksi. Paikka on myös päässyt Unescon maailmanperintölistalle. Kiehtovaa oli nähdä kuinka louhitusta materiaalista sinänsä yksinkertaisella tekniikalla tuotettiin puhdasta hiiltä. Mieltä jäi vain vaivaamaan niiden ihmisten kohtalot, jotka tuota tuotantoa pyörittivät. Pöly- ja meluhaitat olivat varmaan melkoiset. Miten lie sota-aikana oli tuotanto järjestetty. Ei oikein viitsinyt ajatella.

Massiivinen viljavarasto entisellä itäpuolella

Lähtöpäivän Berliinin kiertoajelu oli myös hyvä. Oppaalla oli selvästi tietoa asioista ja häntä oli helppo kuunnella. Hyvä valinta.

Kotiinlähtöjärjestelyt sujuivat rutiinilla. Berliinin kiertoajelun jälkeen jäi vielä aikaa lounastaa tuomiokirkon kanavan vieressä.

Palvelut pelasi

Kristina Kruicesin oppaat Saura, Rafu ja Tapsa hoitivat hommansa niin kuin pitääkin. Saura taisi pitää komennossa sekä kollegat että matkustajat. Laivan henkilökunta oli toimivaa ja kohteliasta. Suomenkielen fraaseja oli ahkerasti opeteltu. Työntekijät näyttivät pääsääntöisesti olevan itäisen Euroopan puolelta ja kauempaa Indonesiasta saakka. Ehkä heillä on motiivi palveluun herkemmässä, en tiedä. Kieltämättä joskus mietti, että saavatko he kunnon korvauksen työstään, toivottavasti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon (siis liikaa). Ruoka- ja viihdejuomat olivat edullisia ja kyllä niitä tuli nautittuakin. Hytit olivat siistejä ja petaukset pelasi. Positiivinen yllätys oli perinteiset vesivessat eikä niitä ruotsinlaivalta tuttuja alipaineimureita, joihin ei tahdo mahtua istumaankaan. Suihkukopit olivat niin isoja, että sairaalloisen painoindeksinkin omaavalla vyötäröllä mahtui pyörähtämään.

Mitä jäin kaipaamaan

Pääsiäisen Reinin – risteilyllä oli tietokilpailuja matkustajille. Minusta ne olivat hauskoja ja olisin niitä nytkin kaivannut.

Aurinkokannella olisi kyllä mielellään ollut enemmänkin. Nyt se oli suurimman osan matkaa suljettu mataliin siltoihin vedoten. Ymmärrän kyllä, mutta silti jotenkin risteilytunnelmissa olisi yläkannella halunnut olla, koska sieltä parhaiten maisemat erottuivat.

Kirjoitti Seppo Salminen ja asiassa mukana vaimo Riitta.

Matkahaku

Tilaa KC – uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja uusimmat risteilyvinkit sähköpostiisi.

Tilaa tästä

ropax-risteilyt-laatikko

Risteilyillä valikoimaa riittää!

Risteilyjen pituus 5-18 pv, matkoja erilaisilla ja persoonallisilla laivoilla, suomeksi tulkattuja retkiä kaikilla risteilyillä, risteilyjä eri puolilla maailmaa.

Kristinan matkanjohtaja:

On risteilyammattilainen, joka hoitaa käytännön järjestelyt Helsingistä alkaen, on matkalla aina ryhmää varten niin laivalla kuin tulkkaamassa Kristina Cruisesin järjestämillä retkillä, risteilee 15-40 matkustajan kanssa.

X