Museoesittelyt
13.2. Arkipäivä DDR:ssä -museo
Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) eli kommunistinen Itä-Saksa lakkasi olemasta keskiyöllä 3. lokakuuta 1990. Nimestään huolimatta se ei ollut demokratia eikä liioin tasavalta. Valtio oli diktatuuri, jossa ei ollut vapaita vaaleja, vallanjakoa tai vapaata liikkuvuutta. Kommunistisessa Itä-Saksassa asui sen 40-vuotisen historian aikana miljoonia ihmisiä – millaista heidän elämänsä oli? Miten pyöri arki maassa, jossa sämpylän hinta pysyi 40 vuoden ajan 5 pennissä mutta jossa kaupoissa ei ollut juuri koskaan tarjolla vaikkapa banaaneja? Maassa, jossa oli Saksojen korkein TV-torni, muttei riittävästi asuntoja kaikille tarvitseville? Tai jossa tuotettiin hienoja satuelokuvia mutta karkotettiin kriittisiä mielipiteitä esittäneitä taiteilijoita?
Pysyvä näyttely ”Everyday Life in the GDR” esittelee itäsaksalaisten elämää 1970- ja 1980-luvuilla – yksityistä ja julkista, työssä ja kotona. Se kertoo kommunistihallinnon vaikutuksista arkielämään sekä ihmisten keinoista pärjätä puutteen ja suljettujen rajojen kanssa ja luoda itselleen vapaita tiloja. Arkea esittelevissä teemahuoneissa on esillä alkuperäisesineistöä. Kävijä voi istahtaa tuolille majatalossa tai olohuoneessa, asettua höyläpenkin ääreen tai tutustua vapaa-ajanviettoon ja oleiluun, asuntorakentamiseen ja työelämään kommunistisessa Itä-Saksassa. Arkisten esineiden ohella näyttely rakentuu historiallisista dokumenteista, aikalaiskertomuksista ja filmiaineistosta, joilla luodaan monipuolista ajankuvaa.
Vaihtoehdot 14.2.
Berliinin Trabi-museo on omistettu itäsaksalaiselle kulttiautolle
Trabant tai tuttavallisemmin Trabi on perinteisesti ollut ralliharrastajien suosikki, ja sitä se on vielä nykyäänkin. Itäsaksalaisen kulttiajokin suosiota eivät hillinneet rämisevä moottori tai se, että ostaja joutui odottelemaan autoaan poikkeuksellisen pitkään. Trabantien valmistus loppui vuonna 1991, mutta ne elävät yhä vahvasti omistajiensa muistoissa. Kulttiasemasta kertoo se, että Berliinin Trabi-museo houkuttelee kävijöitä ympäri maailman. Museo kertoo Trabanteista kaiken mahdollisen, ja onpa tarjolla myös Trabant-safari eli nähtävyyskierros kaupungilla. Raja-asema Checkpoint Charlien vieressä sijaitsevassa museossa on esillä klassikkomalleja, kuten Trabant 601, sekä harvinaisempia ralliautoja. Trabant-kultti on elänyt vahvana jo yli 25 vuotta. Ikoniselle automerkille omistettu museo avattiin vuonna 2013 Checkpoint Charlien kupeeseen massiivisen, 1800-luvulla rakennetun rakennuksen pohjakerrokseen. Tarkoituksena oli tallentaa itäsaksalaisen autonvalmistuksen historiaa. Ensimmäinen, hieman Volkswagen Kuplaa muistuttanut malli putkahti linjalta vuonna 1958. Museossa eri Trabant-mallit ovat esillä aikajärjestyksessä, ja mukana ovat myös harvinaiset mallit P50 ja P60. Trabantin klassikkomallia 601 valmistettiin aina Saksojen yhdistymiseen asti. Kyseisestä mallista on näytillä kaikki versiot ja värivaihtoehdot – myös matkailuautoversio. Lisäksi museosta löytyy harvinaisempia Trabi-malleja, kuten ralliautoja, armeijan ajoneuvoja, maastoautoja ja poliisiautoja. Museo vie kävijän aikamatkalle DDR:ään. Vanhin museon autoista on 1930-luvulla valmistettu DKW. Museon omassa elokuvateatterissa voi katsoa dokumentin Trabien merkityksestä Itä-Saksan kulttuurille. Vierailun päätteeksi kannattaa käväistä museokaupassa, jossa myydään Trabantien pienoismalleja ja muita matkamuistoja. Aivan museon vieressä on autovuokraamo TrabiWorld, josta voi hakea alleen Trabin ja lähteä huristelemaan Berliinin kaduille.
Berliinin Trabi-museon kohokohdat:
- Trabin edeltäjä, 1930-luvulla tuotannossa ollut DKW
- P601-malli kaikkine versioineen ja värivaihtoehtoineen
- Aito Trabi-ralliauto
- Armeijan käytössä olleet Trabit
- Kattava katsaus kaksitahtimoottorilla varustetun Trabin historiaan
Muurimuseo
Vuodesta 1962 toiminut Muurimuseo, Mauermuseum – Haus am Checkpoint Charlie, tutustuttaa Itä-Saksasta pakoa yrittäneiden tarinoihin ja Berliinin muurin historiaan.
Rajanylityspaikka Checkpoint Charlie on jakautuneen Saksan ikoninen symboli. Vuonna 1961 itäsaksalaisten muurinrakennus oli vielä kesken, ja rajalla seisoi amerikkalaisten tankkeja. Samana vuonna vastarintataistelija Rainer Hildebrandt alkoi koota materiaalia muurimuseota varten. Taustalla oli halu kerätä tietoa pakosuunnitelmista ja auttaa pakoyrityksissä.
Nykyään muurimuseo tunnetaan mittavasta, 30 vuoden aikana kertyneestä esinekokoelmasta, johon kuuluu muun muassa onnistuneissa pakoyrityksissä käytettyjä autoja ja kuumailmapalloja.
Muurimuseo vie aikamatkalle jaettuun Berliiniin
Elokuisena yönä 1961 Itä-Saksa ryhtyy rakentamaan Berliiniä halkovaa muuria, joka tulisi seuraavat 30 vuotta erottamaan toisistaan paitsi kapitalismin ja kommunismin myös monet perheet. Valmistuttuaan yli 155 kilometriä pitkä, vartiotornein varustettu muuri erottaa Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä. Länsi-Berliiniin alkaa saapua itäiseltä puolelta paenneita. Rainer Hildebrandt ryhtyy kirjaamaan muistiin heidän kertomuksiaan ja kokoaa niiden ympärille museon omaan asuntoonsa vuonna 1962. Vuotta myöhemmin museo muuttaa aivan Checkpoint Charlien vieressä sijaitsevaan rakennukseen. Hildebrandtin museosta muodostuu pian pakoa suunnittelevien ja heitä avustavien henkilöiden, toimittajien ja mielenosoittajien tukikohta. Paoissa avustavat tuovat Checkpoint Charlien naapurissa sijaitsevaan taloon ajoneuvoja, työkaluja ja henkilökohtaisia muistoesineitä. Innovatiivinen ja pullollaan tietoa – sellainen on muurimuseo nykymuodossaan. Museossa voi tutustua erilaisiin kekseliäisiin tapoihin, joilla DDR:stä yritettiin paeta. Esillä on muun muassa piilotavaratilalla varustettu Volkkari, minisukellusvene, kuumailmapallo ja liitoksistaan ratkennut matkalaukku. Osa pakotavoista todella toimi, ja näyttely kertoo tarinat niiden takaa. Museon tiloissa on myös galleria, jossa on esillä kansainvälisten taiteilijoiden teoksia. Pysyvissä näyttelyissä katsotaan Berliiniä ja Saksaa kauemmas, kuten nimetkin kertovat (Gandhi to Walesa, NATO Mission for Freedom, Raoul Wallenberg Lives).
Museon kohokohdat:
• Piilotavaratilalla varustettu pakoauto
• Aidot palat Berliinin muurista
• Väärennetyt ja aidot matkustusasiakirjat
• Pienoismalli osasta muuria
• Pakoyrityksiä varten varustellut matkalaukut
Yadegar Asisin panoraamateos THE WALL – The Panorama of the Divided City of Berlin
Yadegar Asisin THE WALL peilaa 1980-luvun Berliinin ilmapiiriä ja arkea muurin varjossa – kahtiajakoa, josta on tullut normaali ja hyväksytty osa berliiniläisten elämää. THE WALL -teoksessaan DDR:ssä kasvanut ja vuonna 1979 Länsi-Berliiniin muuttanut Asisi tiivistää arkikokemuksensa jaetussa Berliinissä yhteen tunnelmaotokseen, joka heijastetaan suurelle alalle.
Panoraama vie katsojan syksyiseen Berliiniin Kreuzbergin kaupunginosaan. Postinumeroalue SO 36 oli 1980-luvulla vaihtoehtokulttuurin kehto, jonne mahtuivat niin punkkarit, talonvaltaajat, asuntovaunut kuin kotieläintarhakin. Meno oli Mitten kaupunginosaan ja Itä-Berliiniin verrattuna kuin toisesta maailmasta, vaikka alueet olivat vain kivenheiton päässä toisistaan. Välissä oli useita metrejä leveä ”kuoleman käytävä” ja raja-aidat, jotka erottivat itää ja länttä, kahta Saksaa, kapitalismia ja kommunismia. Jaetun kaupungin arkea kuvaava THE WALL koostuu lukuisista toisiinsa nivoutuvista otoksista eri miljöissä noin 25 vuoden ajalta. Auditiivisen ulottuvuuden kokemukseen tuo Eric Babakin säveltämä musiikki, johon on upotettu lainauksia idän ja lännen poliitikkojen puheista. Hajavalo luo viipyileviin näkymiin totista ja uhkaavaa tunnelmaa. Pohjustuksena panoraamateokselle voi ensimmäisessä näyttelytilassa tutustua yli sadan valokuvan koosteeseen Berliinin muurista sekä sen kaatumisesta vuonna 1989.
